Lauantaina kaupat ovat kiinni, sunnuntaina taas ovet sepposen selällään niin, että pakkasherrakin pääsee ostoksille.  Saisi tämä helkkarin venkoilu aukiajoista jo vähitellen loppua.

Kun muutimme tähän pitäjään v.-76, niin keskustan kolme ruokakauppaa olivat auki klo 17:ään, lauantaisin menivät sulki jo klo 13,00.  Välillä oli melkoinen kiirus ja perheen sisäinen neuvottelu siitä, kuka kerkeää töiltään kauppaan.  Lauantai oli tietysti töistävapaa, mutta kiireaikaan meilläkin meni usein sekin kovin työpitoiseksi.

Siihen aikaan huoltoasematkin olivat autojen bolttoainejakamoja, joissakin vielä itse rasvahaalarinen isäntä letkun varressa ja öljytason mittaajana, mutta ei niissä elintarvikemyymälää ollut.  Ei ainakaan tämän seudun huoltamoissa, joiden baareissakin oli lähinnä nakkikioskitason valikoima sekoittuneena bensan, öljyn ja grillirasvan odööriin.

Järkyttävintä oli kuitenkin se, että edellisessä asuinkunnassa olin tottunut Ilta-Sanomien vapaaseen ostettavuuteen, mutta täällä ei lehteä saanut muuten, kuin ilmoittautumalla Matkahuollon myyjälle ja vannomalla sormet pikalinja-aikataulun päällä, että sitoutuu lunastamaan kyseisen lehden joka päivä klo 17 jälkeen, muuten...

Onneksi kehitys kehittyi aika nopeasti ja parin vuoden kuluttua oli aseman ikkunassa oikein lööppikehys ja aviisin saattoi ostaa jo satunnainen ohikulkijakin.  Olinkin aika pitkään lehden orjalukija, kunnes pääsin siitä osittain eroon, kun muutimme kilometrin päähän ärrästä, paitsi lauantaisin se paksu versio oli ostettava sanaristikoineen päivineen viikonvaihteen ratoksi.

Hankittuani nämä tietokonesysteemit en ole ostanut ensimmäistäkään, joten siinä suhteessa on tullut jopa säästöä.  Riippuvuus säilyy, vain kohde vaihtuu.

Kyllä!  Kannatan vapaita aukioloaikoja.  Paitsi, että ennen tiesin tasan tarkkaan kauppojen aukioloajat.  Kohta voin vain arvuutella erilaisten kaupparyhmien systeemejä.  Niistä voisi joku kyllin viisas rustata vaikka lautapelin.