Sellaista tuulen heittelemää, maastoutuu vähän miten sattuu.  Pisaratkin ylösalaisin.  Kissa yrittää viihtyä sisällä.  Ruoka-ajat kyllä muistaa, vaatien tarjoilun pihapenkille.  Syö tuplaten sen, mitä talvella.  Ja omat saaliit päälle.  Taisi tänään lipsahtaa yksi linnunpoikanenkin kurkusta alas. Kuin Tipi ja Sylvester - sarjasta.

Aamulla oli lintulaudan alla yksi rähisijäkin.  Heitteli nokallaan ruumenia vasemmalle ja oikealle ja toisti alvariinsa: shit, shit, shit!  Käpytikkahan se siellä kirosi vieraalla kielellä kiiveten välillä syöttöpuuhun äkkinäisin liikkein.  Siemensäiliö oli ihan tyhjä, eikä talossa ollut pähkinöitä.  Onneksi löytyi hätävarana kilon pussi auringonkukan siemeniä.  Ne kelpasivat ja saatoin rentoutua hetkeksi.

Parin tunnin kuluttua kävin tsekkaamassa tilanteen.  Siellähän kävi melkoinen myllerrys, kun siemenistä kiistelivät yhtä aikaa kaksi tikkaa ja kaksi oravaa.  Punatulkut ja muut pikkulinnut sompailivat seassa. Yksi naakkakin olisi halunnut osille.  Siinähän sitä olikin keskipäivän teatteria.

Vakituinen tikka ei yhtään pitänyt lajitoverinsa ilmaantumisesta.  Se piti vahtia viereisissä koivuissa, hakkasi hajamielisesti runkoa teeskennellen touhukasta toukanetsijää.  Mutta heti, kun toinen tikka yritti siemenille, niin tuli ajolähtö.  Muista linnuista tai oravista tikka ei välittänyt, vaikka samaa ruokaa söivätkin. 

Oravatkaan eivät oikein keskenään pärjänneet.  Isompi antoi pienemmälleen huutia, kun yhtä aikaa sattuivat paikalle.  Tosiaan, silloin aamulla istuessani läheisellä penkillä lehden haettuani, niin pienempi orava tuli metrin päähän lepän oksalle kysyvän oloisena, että missäs ruoka.  Samoin naakka kävi lähellä tiedustelulla, kun annoin kissalle kuivamuonaa.

Sellainen ravintola meillä pelaa.  Saisikohan EU:lta syötäntötukea, kun siilitkin pitää vielä yöruokkia.  Tulisikohan joku muukin pöllö apuvoimaksi, kun työpäivä venyy, eikä lomasta ole tietoakaan?