Oli vielä pikipimeää, kun kissa herätti hälytysmouruamisella.  Arvelin, että nyt tuli pikameno ulos, mutta ei. Kun siinä seisoskelin sijoillani vuoteen vieressä yrittäen hahmottaa tilannetta säleverhojen rakosista tihkuvan hämärän avulla, kissa vain pyöri jaloissa kovasti selitellen. Normaalisti se olisi jo rynnistänyt ulko-ovelle ymmärtäessään minun nousseen ylös herra Kulkuria palvelemaan. Sitten tajusin, että sillä oli suussa jotain, joka hieman vaimensi ääntä.  Könysin eteisen puolelle valokatkaisijalle, ettei vaimo heräisi (niinkuin siinä hässäkässä joku pystyisi nukkumaan). Kissakin hiljeni hetkeksi ja esitteli matolle pudottamaansa komeaa metsähiirivainajaa. Aikoi sitten tehdä alustavan ruumiinavauksen, mutta siinä vaiheessa nappasin hiirtä hännästä ja kiikutin sen ulos Kulkurin vastalauseista huolimatta. Meni sinne perässä.

Olisi ollut vielä loistavaa uniaikaa nukuttavaksi, mutta eihän se enää onnistunut. Piti rakentaa oma aamiainen, johon ei kuulunut hiiren- eikä muutakaan lihaa. Tunnin päästä päästin kissankin takaisin.  Se oli yhä hieman tohkeissaan esitellen minulle hiiren reitin - tosin hieman takaperoisesti. Ensin se näytti iskupaikan, joka sijaitsi kissan ruokakuppien takana jääkaapin ja seinän välissä. Siitä raosta hiiri oli kurkistanut, että vieläkö se musta kissa pimeydessä vaanii. Ja vaanihan se.
Kulkuri esitti myös hiiren reitin. Se johti jääkaapilta seinän viertä pannuhuoneeseen (nenällään hajujälkeä seuraten) ja varaston ovelle. Avasin oven ja kissa näytti vielä kohdan, jossa hiiri oli odotellut oven avautuvan lämpimään. Olihan se avautunut nukkumaan lähtiessämme, kun vaimo tarkisti että varastossa kaikki oli okei laittaen sitten oven hakaan - tappansa mukaan.  Siinä yhteydessä hiirikin oli varmaan sisälle vilahtanut.

Ja niin Kulkuri oli selvittänyt juurta jaksaen koko prosessin, myös tyhmälle isännälleen. Söi vielä vähän raksuja, joi vettä ja asettui sohvalle keränä nukkumaan.

Nytkin näyttää nukkuvan sikeästi. Todellisuudessa se valvoo, että talo pysyy hiirivapaana alueena ja isäntäväki saa rauhassa touhuta tai olla touhuamatta.

Hyvä niin.  Menisin pitkäkseni, mutta kissa on varannut parhaan paikan.