Satuinpa eilen sortumaan tipun tisuihin.  Ei siinä mitään, ihan lihaisia olivat.  Mutta se älytön marinaadi!  Eihän siinä ole mitään tolkkua, kun pakkauksen painosta varmaan kolmannes on sitä joka paikan sotkevaa sössöä.  Olen yrittänyt välttää niitä punaisia, etovan näköisiä pakkauksia.  Mutta kaupan hyllyt ovat niitä täynnä: broileria, sikaa, nautaa!  Ei mitään väliä, minkä eläimen liha on alkujaan, valmistettuna ne kaikki maistuvat samalta synteettiseltä teollisuustuotteelta.
Pahinta on se, että siihen alkaa tottua.  Kohta kierrän vampyyrin lailla kaupan lihahyllyjä, etsin niitä verenpunaisia pakkauksia, juon marinaadin, heitän lihan kulkukoirille ja vetäydyn suupielet punahehkuisina hetkeksi kellarini laariin, kunnes koittaa uusi yö.
Aah, tuokaa minulle tynnyrillinen punaista marinaadia juodakseni elämäni eliksiiriä.  Siihen ei tarvitse edes pidentyneitä kulmahampaita. Hopeinen risti ei minua pysäytä, eikä puinen vaarna!

Suomen kansa huutaa lisää marinaadia joka helkkarin tuotteeseen!