otin hernekeittoa sulamaan, kun en muutakaan viitsinyt.  Kaupassakin pitäisi käydä.  Tietokonetuolistakin on kiistelty kissan kanssa.  Varhemmin juostiin kilpaa keittiöstä:  kissa ehti hypätä tuoliin ensin, mutta nostin sen röyhkeästi viereiseen, omaan nahkatuoliinsa.  Siitä se ei tykännyt, vaan poistui häntä närkästyksestä väristen pois näkyvistäni.

Myöhemmin, tietokonetta näpräillessäni (saakelin vehje, kun ei pysy kuosissa!), kissa nosti etujalkansa lempeästi reidelleni pyytäen päästä paikalleni.  Ele oli niin hienovarainen ja katse anova, että oli pakko antaa periksi.  Ei se kuitenkaan kauan tuolissa viihtynyt, vaan siirtyi kulmahuoneen kissanpatjalle.  Kunhan näytti sen, että kuka on kuka meidän huushollissamme.

No, minähän täällä valtaa pidän - noin muodollisesti.  Pahaisella palvelijallakin voi olla jonkinmoinen asema perheen hierarkkiassa.  Tilanne on tasapainossa, kunhan jokainen tietää paikkansa.  Mutta ainahan isäntäkin voi yrittää puolustaa paikkaansa tietokoneen ääressä.  Vaikka kone vit...saileekin ja kissa hyysää teeveen ääreen, niin oikeasti tämä tuoli ON minun.  Vaimo sen kyllä tietää, mutta katti...