Ei aurinko kissaa huijaa, sillä jo sisällä se tajusi kissankelvottoman kelin.  Toisaalta aurinko sitä kummasti houkutti ja se yritti epätoivoisesti lämmittää turkkiaan rappusyvennyksen tyvenessä, kuljetushäkkinsä päällä.  Musta turkki pörhöllään se yritti houkutella auringon säteitä karvojensa sisään.  Tuli sitten harmistuneen oloisena sisään ja kohta halusi taas ajatuksenaan se, että josko se kirkas möllikkä olisi lämmennyt. 

Lopulta aurinko meni häpeissään nurkan taakse piiloon ja sanoi palaavansa asiaan parin viikon kuluttua.  Auringonlammittäjä oli muka talvilomalla eikä sijainen hallinnut hommaansa.  Kissaan selitys meni täydestä ainakin naukaisusta päätellen.  Ruoka ei kuitenkaan ollut oikein maistillaan, ettei siellä pakkasessa tarvinnut alvariinsa rampata. 

Kaupassakaan ei tarvinnut välttämättä käydä, joten en siis käynyt.  Oli sitä hernekeittoa muutama annos pakkaseenkin laittaa - siis sisäpakkaseen.  Jo postilaatikolla käydessä terävä viima tunki paidan alle.  Vaimolle motkotan aina, kun se tulee lehti kainalossa kylmästä hytisten, että mikset pue kunnolla.  Kun ei viitsi noin lyhyen matkan takia, on vakiovastaus.  No, samaa hömelyyttä harrastan minäkin.  Tosin itselläni on tasainen silavakerros suojanani, toisin kuin mannekiinilihaisella vaimolla.  Kyllä, kyllä minä sille kunnon ruokaa teen, sitä samaa syön itsekin.  Lopputuotos on vaan kovin erilainen.

Huomenna on pakko hakea linnuilla syömistä, itsemme kyllä elättäisimme vaikka koko loppuviikon.  Kissakin saattaa pian muikkujaan kysellä.  Toivon mukaan kalastajat eivät ole itseni kaltaisia arkajalkoja pakkasen suhteen.  Eivätkä olekaan, mutta tänne maaseutukauppaan niitä muikkuja tulee kovin hintsusti.  Kaupungista niitä kyllä löytyy, meni minä päivänä tai kellonaikana hyvänsä. 

Ai niin, alvariinsa unohdan, että olemmehan mekin täällä kaupunkilaisia.  Mutta pääsee unohtumaan, kun se kaupunkilaisuus ei missään näy.  Samat maisemat, samat ihmiset, muutamat palvelut vain menneet etäämmäksi. Piti se autokin tilata vasiten sen takia.  Noin vähän vain liioitellen.

Pitäisiköhän rakentaa sellainen Kiinan muurin kaltainen rustinki Suomen poikki, kun uutisissa uhkailivat villikanien valtaavan etelästä käsin koko Suomen.  Pitäkää kaninne!  Tai me täällä ylempänä alamme kouluttaa huuhkajiamme.  Siitä se vilistys vasta syntyy.

Kissa rapsuttelee tuolin reunaa.  Silläkin olisi asiaan jotain kantaa, etenkin siihen huuhkajaosioon.