Aivan kuin olisi lomalla pitkän hellejakson jälkeen.  Eilen kahdeksan tienoilla kuumuus purkautui välähdyksiin ja jyrinöihin sekä reippaaseen sateeseen.  Ei tarvinnut mennä puutarhan taimia kastelemaan.  Katselin formulakisoja samalla kuunnellen ukkosta.  Ei onneksi tullut aivan päälle - se ukkonen.  Välillä kävin viheltelemässä kissaa sisälle.  Ei näkynyt.  Siilien iltaruuat olin jo kerennyt laittaa valmiiksi penkin alle.  Ei niitäkään näkynyt.  Vaimokin sai väsymyskohtauksen ja makasi reporankana hämärässä makkarissa tunnin verran.  Tokeni siitä sitten seisoville jaloille jo ihan pirteänä.
Pahimman lotinan tauottua kissakin löytyi ovisyvennyksestä kuljetuskoppansa päältä losumärkänä ja pahantuulisena.  Asettui sitten olohuoneen matolle kuivattavaksi.  Pyyhe kastui likomäräksi.  Kissa viimeisteli paksun turkkinsa kielellään vetäytyen sitten omaan muhkeaan nahkatuoliinsa unille.  Se olikin eka kerta lähes viikkoon.  Mokoma makoillut milloin minkäkin pensaan suojissa yöt päivät pois lukien tarvittavat tuo-ruokaa-ulos pyynnöt, hellittelyhetket isäntäväen kanssa ja asialliset asiat tontin sisäosiin.  Nyt viettää sekin siestaa:  makaa, syö ja juo ja taas makaa.  No, äsken se siloitteli karvojaan pitkän tovin, ilmoitti sitten ulkoiluhalunsa ja lötköili pihaan viiksikarvat vipattaen.  Yksi siilikin (kaikkiaan viisi) tiedusteli seinänvartta pitkin hiiviskellen pihan tämänpäiväistä tilannetta.  Eilisiä raksuja on vielä kupissa, samoin vettä.  Koiranmakkaraa - niiden herkkua - annan sitten illemmalla.
Aurinkokin pilkahtelee esiin kuivaten pitkiksi venähtäneitä heiniä, nokkosia, vuohenputkia ja muita pihamme harvinaisia ja leikkurilta rauhoitettuja kasveja.
...ja minä nautin kesästä!