Voihan selväpäinen ihminen sekoittaa vuodet keskenään yhdellä tai kahdella, mutta että kahdella kymmenellä:  siitä voin syyttää vain sitä, että synnyin sota-aikaan, jolloin kaikesta oli pulaa.  Varsinkin järjen käytöstä:  tapettiin rajan takaisia ja päin vastoin, ihan sikana nykysanonnan mukaan.  Josta taas Viivin Wagner ei yhtään tykkää.  Mutta pakkohan se on ymmärtää:  jos iso poika tulee vaatimaan leikkikehää omaksesi, niin joko menet pois tai sitten lyöt kovaa ja menet lähimmän puun taakse katsomaan, että osuitko kunnolla.  Jos et, niin sitten on paras neuvotella sen ison ja tyhmän kanssa ja hymyillä ystävällisesti.

Taas eksyin asiasta ties kuinka monenteen.  Sekoitin kai tuon keskikoulun loppumisen ajankohdan  joko avioliittoon tai kolmekymmenvuotiseen sotaan, koska jälkimmäiset ovat kestäneet kauemmin.  Keskikoulusta pääsin siis tasan satasen puolikasta sitten ja avioliittoon liityin vakaasti ja harkiten kohta 4,6 vuosikymmentä sitten.  Ihan tosissani, vaikka se olikin ensimmäinen kerta.  Kertookohan sekin jotain, etten ole samaa tehnyt toista kertaa, vaan pitänyt lupaamani mäkiosuudetkin ja varsinkin vice versa.  Monet ovat muka toistaneet saman useammankin kerran, varsinkin julkkikset.  Ne nautaeläimet - anteeksi naudat -  tykkäävät, että ruoho maistuu makealta aidan toisella puolen.  Mutta sitä samaa heinää se kumminkin on.  Parempi pysyä omalla puolen veräjää ja nauttia omasta makoisasta heinästä eikä maistella eksoottisia erikoisuuksia.

Ei kun piti kertoa siitä 1900- luvun alkupuolella rakennetusta, Wivi Lönnin suunnittelemasta upean sokkeloisesta koulurakennuksesta, jota on kohdeltu pieteetillä ja kunnioittavasti.  Siitä olen kovin iloinen, että edes jotain on säilynyt ajan kulumuksessa.

Lisää sitten, kun taas jaksan.