Ei tuo perjantai niin kamalan pitkä ollutkaan.  Itse asiassa kuultuna olisi saanut olla, sillä sehän olisi lisännyt keskimääräistä elinikääni useilla tunneilla.  Positiivista on kuitenkin se, että nyt pääsen vänisemään liian lyhyestä pitkäperjantaista - vihdoinkin.  Ei tuommoista olisi voinut nuorena uskoa, kun peukaloita pyöriteltiin niin vikkelään, että paloarvet näkyvät melkein vieläkin.

Muutama blogiystävä nauttii vapaapäivistään  lukemalla metrisiä kirjakasoja.  Paljon luin itsekin silloin, kun olisi pitänyt keskittyä lähinnä läksyihin.  Etenkin keltainen kirjasto oli suosikkivärini.  Samoin Kansojen historia, jonka sain takaisin hyllyyni isän perintönä.  Ei sen lukeminen auttanut puolen pisteen vertaa yo:n reaalikokeessa, mutta olin silti salaa leuhka siitä. että tiesin historiasta paljon syvemmin, kuin ne laudaturin saaneet.

Että kaikkea sitä tekee hämätäkseen itseään. On lukevinaan ja tietävinään.  Sitten kun sattuu itseään parempaan seuraan, niin paras tapa on olla takarivissä hiljaa.  Tai olisi, jos tajuaisi.  Mutta kun yleensä ei.

Sen verran tajuan tähän aikaa yöstä, että suljen yhteyden ja menen maate.  Aamun sanotaan olevan iltaa viisaampi.

Itse en ole huomannut minkäänlaista eroa.  Aamulla vain on kipeämpi, illalla pirteämpi.