Satu meni saunaan, pisti laukun naulaan.  Satu tuli saunasta, otti laukun naulasta.  Sen pituinen se.

Edellä höpötetty satu voi pelastaa monta väsynyttä iltaa.  Nukahtamaisillaan olevan lapsen puuroutunut ajatus ei vilkastu uudelleen, vaan antaa tilaa Nukku-Matin unipulverille (jota ei toistaiseksi lueta dopinkiin).

Isille ja äidille se antaa enemmän aikaa tutustua uudelleen toisiinsa, sillä lapsen / lapsien hoivaamiseen, kasvatukseen, syöttämiseen, hengissä pitämiseen ja muuhun joutavaan on mennyt työn ohella kaikki liikenevä aika niin, että he lähes teitittelevät toisiaan alkaen muutenkin käyttäytymään toisiaan kohtaan, kuin vieraat ihmiset; siis kohteliaasti.  Ja se, jos mikä vieraannuttaa normaalista arjesta.

Jos jommalla kummalla (tosi kumma se olisi) on hiven intoa päästää mielikuvituksensa irti, voi kyseistä satua tietysti väritellä ja koristella, tehdä mutkia saunamatkaan ja ehkä antaa samalla hivenen seksivalistustakin.  Joutuuhan Satu sentään riisuutumaan alastomaksi.

Ensinnäkin tulee kysymys Sadun sukupuolesta.  Tytön nimihän se on, mutta ainakin minä käsitin lapsena sadun olevan henkinen,  eikä fyysinen olotilla.  Tässä iässä en ole enää varma.  Väkisin mielikuviini  nousee hemaiseva Satu Leidi, joka keinuttelee veikeästi pukuhuoneeseen ja...

Laukun mallia voisi myös luonnehtia.  Onko se vain sellainen pyyhekassa, vai nahkainen Versacen tuhannen euron tyylilaukku ihanine sisältöineen, joka tosin karun pukuhuoneen seinällä näyttää lähinnä tiskirätiltä.  Sillä minun mielikuvissani Satu menee aina mummolan saunaan, jonne noustiin ensin parit kuluneet rappuset  kylmään eteiseen, avattiin nariseva pukuhuoneen ovi nahkaremmistä vetäen.  Puhuoneessa haisi kostean kylmältä ja piti riisua äkkiä vaatteet penkin yläpuolelle lyötyyn isoon naulaan, takaisin jäisen eteisen kautta vasemmalle haasta vetäen sumuiseen saunaan kiiveten varovasti öljylyhdyn vaimeassa valossa polttaville lauteille.

Sitten isä pesee Sadun (joka tietysti on poika, koska isällä ei ole tyttöä, jota pestä) isoilla kourillaan ja liian kuumalla vedellä niin, että iho menee kananlihalle.  On siinä Sadulla kestämistä nahka kuoriutuneena.  Sitten kiireesti takaisin lauteille, kiuas rähisee kuumuuttaan, kuuma löylyn henki sattuu keuhkoihin, joku huiskii vastallaan vieressä niin, että kuuma ilma polttaa loputkin nahasta karrelle ja Satu on vaarassa pudota siinä huiskeessa lauteiden alle.  Siellä näyttää sijaitsevan Helvetin esikartano.

Siinä alkavat Sadun sadut olla vähissä, kunnes pääsee ison pyyhkeen sisään pukuhuoneeseen, jossa taas kostea kylmyys menee äkkiä laihan nahan läpi luihin niin, että on pakko vetää paita ja housut vielä kosteaan ihoon.

Lopullisesti kaikki lämpö Sadusta haihtuu matkalla tupaan, jonka kuusiruutuisesta ikkunasta loistaa kaasulampun valo niin kaukaisen houkuttelevana ja lähes tavoittamattomana. 

Onneksi mummo tarjoaa kuumaa kahvia ja lämmintä pullaa, jonka jälkeen onkin mentävä kahisevan kylmälle olkipatjalle paksun täkin suojaan odottamaan jalat kippurassa,  että se sudenpennun pesä vähän lämpenisi.

Satu nukahtaa eikä tajua edes sitä, että enää ei palele.  Mutta se tarina kerrotaankin Pienessä Tulitikkutytössä, joka on paras satu tuudittaa lapsi itkun kautta uneen.

Keinot ovat monet saada lapsi nukkumaan.  Kannattaa kuitenkin ensin yrittää tuolla pikasadulla ilman koristeluja.  Joskus se onnistuu ja isi pääseen ehdottelemaan äidille tuhmia tepposia.