Vaimo meni sairaalaan tutkimuksiin, Kinkomaalle.  Pääsee perjantaina pois.  Oudon hiljaista, vaikka ei keskustelumme kamalan vilkasta olekaan.  Sellaista otatko kahvia, käyn postilaatikolla, pitäisikö petata, joko on nälkä, onko kissa ulkona ja muuta lyhyttä viestiä ilman mitään syvällisyyksiä.  Mutta silti ikävä iskee melkein heti:  mitä minä tekisin, ei oikein huvita.  Kissakin vaan makaa, ei suostu edes leikkimään.  Kuka leikkisi minun kanssani.

Kuopus kävi vielä uudemman kerran katsomassa illan suussa,  oli vaimokin kovasti halukas jo lähtemään kotiin.  Ikävä silläkin, meillä molemmilla.  Kaksi vanhaa höppänää, eivät meinaa jaksaa kolmea päivää erillään.  Kohta haen kissan sisälle ja esitän sille uhkavaatimuksen: "Leiki minun kanssani tai et saa muikkuja!"

Luulisi sen tehoavan.