Ei ole aikaa, hyrisi Hyttynen, hämärän henki.  Pisti sitten punalampun palamaan, nojautui taaksepäin, sulki silmänsä ja olisi laittanut sikarin palamaan, jos olisi uskaltanut.  Mutta sihteerin närkästynyt ilme pelotti jo etukäteen.  Hyttynen tunsi itsensä vangituksi tässä sataneliöisessä johtajan huoneessaan.

Toista se oli ennen:  mentiin kavereiden kanssa alakertaan ulko-oven pieleen tupakalle.  Jos oli hiljaista, niin saatettiin käväistä viereisessä kuppilassa yksillä nopeilla.  Siellä tietysti vaihdettiin lojaalisuuden hengessä sisäpiirin tietoa päikseen.  Sitten myöhemmin se, joka oli eniten netonnut, tarjosi perjantai-iltana kierroksen koko porukalle.  Hyttynen oli vieläkin tuntevinaan nenässään konjakin raskaan tuoksun sekoittuneena tarjoijattaren seireenimäiseen parfyymin lehahdukseen,  kun tämä kumartui lähelle antamaan uutta, muhevaa WSOP:tä.  Aika ajoin oli pakko tiedustella tytöltä jotain vielä parempaa tarjottavaa.  Ei sillä koskaan ollut, mutta joka kerta porukka rähähti nauruun.

Summeri pärähti soimaan ja  Hyttynen kirosi puoliääneen.  Kuka hitossa oli tuonkin äänen keksinyt.  Oli varmaan niitä uuden musiikin airueita, joiden tarkoituksena oli kerätä valistununeita alan harrastajia samaan tilaan tulemaan yhtä aikaa hulluiksi.  Oikeastaan hän voisi nauhoittaa alkutahdit vaikka siitä RUK:n aikaisesta viestikomppanian aamuherätyskappaleesta, jossa viettelevä naisääni aloitti kehräävästi kuiskaten: " Hello, my name is Christine, what´s yours..."  Sitä huokailua kesti lähes kolme minuuttia ja pukemaan pääsi pukemaan melkein hyväntuulisena. 

Summeri soi uudestaan.  Lievästi ärtyneellä äänellä Hyttynen tokaisi:"No, mikä on?"

- Nyt taitaa olla piru irti, sihteeri sopersi sulkien linjan.

Hyttynen nousi puolittain pystyyn, vasemman käden etusormi viipyi yhä sisäpuhelimen napilla, kun ovi repäistiin auki.  Hyttynen kerkesi vielä ajatella, että johtajan oven lukko pitäisi korjata.  Hänestä tuntui suorastaan kiihottavalta, kun Christine Keeler puhalsi hänen korvaansa sanoen: "I´m Chrissie, tell my love to the other deceased..."  Hyttynen ryhtyi seuraamaan katseellaan katon kapeaa halkenemaa, joka vei kauemmas ja leveni samalla miehen mentäväksi kuiluksi.

jatkuu...