Sitä sai joskus 50-luvulla apteekista, sitä klorofyllipurkkaa.  Oli kai valmistettu koivujen lehdistä, maistuikin käytetyltä vastalta, kun vähän aikaa pureskeli.  Mainostivat sitä terveelliseksi ja teinkin usein asiaa apteekkiin ihan omalle asialle, kun olin ajan tavan mukaan vähän aneeminen ja lääkäri kielsi minulta yhtenä syksynä koululiikunnankin, että vahvistuisin. Oli vähän kumma diagnoosi. Rekolan Villekin otti asian omakseen ja toi litran maitopönikän ja pullapitkon  laihalle pojalle vahvistukseksi.  Villestä ei koskaan tiennyt, että mitä se meinasi tai mitä tarkoitti. Leikkisä oli kovasti, mutta...   Äitillä kyllä silmät välähtivät siihen malliin, että teki mieli sanoa pahasti ja isälle asiasta motkottikin.  Kun se Ville oli välillä isällä töissä - tai oikeastaan Rauma-Repolalla, jossa isä oli piirityönjohtaja.  Mutta isä vain naureskeli ja minä kastelin tuoreen pullan vielä tuoreemmaksi maidolla ja herkuttelin. 

Onneksi se kumma lääkäri ei kieltänyt koulun jälkeen liikkumista.  Ja minähän menin kuin pieni viitapiru pitkin mäkiä ja salaa palloakin potkin pattipolvillani ja talven kuutamoilla kiersin kolmen kilometrin hiihtolenkkiä korvat punaisina.  Osasin sen metsäladun vaikka silmät kiinni, joten ei haitannut, vaikka kuu välillä piiloutuikin.

Liekö sitten ollut pullamössön tai klorofyllin ansiota, että vahvistuin talven aikana ihan nuoren ihmisen näköiseksi niin, että tytötkin jo huomasivat.  Siitä en tykännyt yhtään huonoa, vaan urheilin entistä hanakammin.  Ei minusta silti teräsmiestä kehkeytynyt.  Eikä olympiaurheilijaa, jos ei piirinmestaruuskisaa olympialaiseksi tasoksi lasketa.

Olisi kai pitänyt jatkaa ainakin sitä klorofyllipurkan jauhamista, mutta voiton vei markkinat vallanneet Jenkki- ja Neekeri-purkat.  Tykkäsin enemmän siitä neekeristä, sillä siinä taisi olla seassa salmiakkia, siitä nimikin.  Puolet porukoista oli taas jenkin kannattajia niin, että jakauduimme jopa puolitosissamme keskenään kinaileviin puolueisiin.  Tappeluihin emme sentään sortuneet, kun silloin olisi purkka saattanut mennä väärään kurkkuun tai mahan kautta umpisuolta tukkimaan.

Tuli tuo muisto mieleen tästä vihreää täynnä alkukesästä:  ilma on täynnä klorofylliä.  Lehtivihreä on vallannut metsiköt.

Vieläköhän siellä apteekissa...