Normi-ilta on sellainen, että vaimo on nukkumassa, kissa tuli hallayöstä sohvalle ja itse istun koneen ääressä retrettitilanteessa.

Miksi on hiljaista, miksen kuuntele yöradiota?  Autolla ajaessa laitan aina cd-levyn tai musiikkikanavan soimaan, aikoinaan töissä soi aina radio.

Ovatko korvani saaneet liika-annoksen?  Onko minusta tullut musiikin vihaaja?  Rimputtelenhan sentään kitaraani tuokion verran jokseenkin joka ilta.  Vaimo on onneksi sen verran epämusikaalinen, että jopa nauttii tutuista melodioista.  Saatanpa heittää jonkun tutun laulunkin jostain vuosien takaa.  Sieltä kaukaa muistan jopa laulun sanatkin:  Suuret setelit, pohjalaiset uhoomislaulut ja kansansävelmät, Suklaasydän, Valoa ikkunassa, Otsin lauluja, tietysti Tapsa Rautavaaran laulelmia, tietysti venäläisi bassorevityksiä...

Niitä vetelimmekin aikoinaan velipojan kanssa, silloin kun hän vielä harrasti juovuttavien aineiden oikeinkäyttöä.  Hänen vaimonsa ei tosin pitänyt lauluilloistamme, vaikka niitä harrastimme ani harvoin johtuen suht. pitkästä välimatkasta.  Tosin hänen nykyinen avonsa varmaan lauluiltamme hyväksyisi, mutta kun veli on nyt täysraitis, niin eihän se enää sillä tavoin innosta revittelemään Ivan Rebrovin tyyliin.  Mutta aika aikaansa kutakin.  Aika tekee tehtävänsä monessa asiassa.

Loppujen loppuksi sillä musiikin kuuntelulla ei taida olla kovin tärkeää osaa elämässäni.  Taidan olla enemmän kiinnostunut siitä, että mitä maailmalla tapahtuu tällä hetkellä.  Eli olen tuoreista uutisista aika lailla riippuvainen.  Uutisaddiksti melkein.

Muistan alokasaikana Kouvolan Utissa, kun asuimme kolme viikkoa hiekkaerämaan helteessä ilman minkäänlaista yhteyttää ulkomaailmaan:  ei radiota, ei lehteä, ei edes juoruja.  Nykymaailmassa siitä vapauden riistosta voisi kannella oikeuskanslerille.  Muistan valitelleeni alokaskavereille, että jos syttyisi kolmas maailmansota, niin me saisimme tietää siitä viimeiseksi.  Viimeinen näköhavainto olisi, kun ihailisimme komeaa, sienenmuotoista pilveä taivaalla.

Se oli senaikaista armeijan koulutuspolitiikkaa.  Muutenkin koko intin aika meni pitkälti huhujen varassa.  Ei mistään tiedetty, mentiin vaan.  Jopa se loppuun annettu kuukauden säästöloma saatiin tietoomme viimeisinä - kait.  Vai olinko itse niin tavattoman tyhmä?  Ehkäpä.

Jospa se himo pysyä uutisissa ajan tasalla on sieltä peräisin.  Tapahtumien tasalla on pakko olla, vaikka kuinka erakkona eläisi.

Ennen petille menoa on vielä vilkaistava uutisotsikot.