Asumme kohtalaisen korkean mäen päällä.  Emme kuitenkaan Himalajalla, emmekä edes Alpeilla, joten tämänkin päivän sademääristä alan tulla siihen johtopäätökseen, että pian tarvitaan vene.  Ei tarvitse edes napa-alueiden sulaa, kun Päijänne alkaa nousta jääkauden jälkivaiheen mittoihin.  Pian meillä on omarantainen tontti ja alanaapurit saavat luvan leiriytyä meidän rantaamme.  Porukalla sitten sukeltelemme heidän talostaan loppuja tavaroita.  Jostain on myös hankittava vene tai mieluummin rakennettava Nooan arkki, johon sijoitamme joukon erilaisia eläimiä.  Ovatkohan alkuperäisen arkin piirustukset vielä tallessa.  Vai pitääkö Nesteen soutajilta vuokrata yksi tankkeri, jossa voisi järjestää yleisiä sadetansseja sekä laulaa moniäänisesti "aurinko armas, kuivas satehen..." 
Kattikin vietti koko päivän ulkovarastossa, paitsi pari kertaa kävi tässä tietokonetuolissa putsailemassa itsensä hämähäkin seiteistä ja muusta varastopölystä.  Samalla sitten tankkasi ja kohta veri veti taas ulos vapaaseen maailmaan. 
Onneksi on tuota urheilua töllössä.  Mikähän noita suomalaisia vaivaa (siis noita, ei meitä), kun kilpailun alkaessa ovat täysin tahtoa vailla.  Pari ampujaa ei siinä kesää tee.  Oudointa oli se, ettei Evilän kanssa samaan kuvaan eksynyt yhtään poliitikkoa palloilemaan, että kyllä minäkin ennen nuorena ja oikeastaan minun ansiotani koko juttu.  Että jotain hyvääkin,  niin kuin sekin, ettei Evilä alkanut selitellä lillukanvarsia.
Naisetkin urheilivat vielä jokunen vuosi sitten kuin miehet, mutta nykyisinhän nekin ovat ihan täysiä akkoja.  Miehet ovat olleeet sitä ilman mieshormooneja jo vuosikausia.  Onneksi nykyisin saa avioliittoon siunata jo samaa sukuopuoltakin olevat.  Kun oikeita miehiä ei löydy paljon mistään.
Paitsi meitä vanhoja jääriä on vielä muutama jäljellä, mutta meistä ei ole käytännön tasolla yhtään mihinkään.  Paitsi valittamaan, että kenestäkään muusta ei ole mihinkään.