lienevät kilpasukeltajat, jollaisia näkee näinä päivinä ämämkisoissa Italiassa.  Ensin ne pomppivat kerroksista ilmaan ja matkalla veteen vääntelevät itseään kuin mahataudissa.  Sitten ne nousevat kiireesti pintaan ja juoksevat suihkuun.  Kuitenkin se altaan vesi vaikuttaa ihan puhtaalta, ellei sitten ole sinisellä Sunolla värjätty.  Voi tietysti olla niinkin, että altaan vesi on muuttamassa ne smurffeiksi ja sen vuoksi on iho pestävä äkkiä oikean väriseksi.  Se suihkun vesi nimittäin näyttää tavallisen veden väriseltä.

Altaan reunalla on joukko tuomareita (näkymättömiksi huuhdeltuja), jotka antavat pisteitä sen mukaan, miten nopeasti kilpailijat kipittävät suihkuun.  Näyttää siltä, että kaikkein pienikokoisimmat ovat ketterimpiä. 

Uimareita en ole nähnyt enkä tiedä, käyvätkö he pesulla lainkaan.  Vanhastaan tiedän, että kun he hyppäävät altaaseen, niin siellä käy semmoinen melske, että siinä lähtevät pihkatkin kämmenistä.  Pesee ja linkoaa yhtä aikaa.

Tulee vaan pihkasta mieleen se venäläinen kaunotar, joka loikkii seipäällä ylöspäin.  Muuten ihanan putsi  ja niin kovin likaiset kädet.  Ei ole äiti tytärtään opettanut.  Ihan pikimustat ovat.  Jotain posmottaa pitkään ennen hyppyään.  Kai jotain sellaista, että muista pestä kädet ennen palkintojenjakoa, muista pestä...

Tykkään kovasti yleisurheilukisoista, tänä iltanakin tulee yhdet yhdeksältä.  Niissä on niin hidas rytmi, että tyhmempikin pysyy kärryillä.  Varsinkin hidastusten aikana.

Formulakisoissa, vaikka niissä ajetaan kolmeasataa, tulee katsojalle uni silmään, sillä niissä ei ole mitään rytmiä.  Ihan sama, vaikka ajaisivat lasten liikennepuistossa polkuautoilla, sillä eihän vauhti ruudussa näy.

Ennen sentään, kun ne ajoivat vauhdilla betoniseinään, niin tuli tuhannen päreet radalle ja ruumiita hautuumaille, mutta nyt ne ajavat vain hiekalle ja sinne saavat juuttuakin. 

Me katsojien enemmistö vaadimme radoille, kentille ja altaille verta, hikeä ja kyyneleitä!

Sitä vaati aikoinaan myös Winston.  Oli sentään tapattanut omiaan buurisodassakin.

Nyt menen torkkumaan ruudun ääreen citius, altius, fortius (olisikin sitä fortista), jonka jälkeen nousen sohvalta ja laskeudun oikeaan vuoteeseen.  Ellen sitten juutu kukkumaan koneelle, joka tapa vie talon kuin talon turmioon.

Ainakin tämän talon.