Nyt huolestuttaa niin kovin, että on kirjoitettava puoliunisenakin heti aamupäivällä, ettei huolestuminen pääse liikaa vähenemään.  Kunnon huolestumisen väheneminen harmittaisi jälkeen päin kovasti ja naurattaakin vasta seuraavalla viikolla.  Ellei sitten ole unohtunut koko asia uusien, mieltä rassaavien sensaatioiden tieltä.

Ensinnäkin olen tavattoman huolissani siitä, että saammeko Vicktoria Beckhamin Suomeen vai emme.  Tavallisesti asioista perillä oleva Iltalehtikin soutaa ja huopaa kuin Suomen Joutsen pitkin Aurajokea (esteenään Turun vinoja siltoja).  Ei silti, ei se kumminkaan meillä käy - taaskaan.  Ei ole ennenkään käynyt, vaikka on varmaan mieli tehnyt. Auinakin minulla.

Mutta kun se pallon potkija Taavetti, näin kavereiden kesken Taavi (ei pidä sekoittaa Kassilaan, joka parhaillaan halailee äiti Ammania Intiassa tai jossain.  Se Taavi on niin tarkka laihasta vaimostaan, ettei mitään määrää.  Vaikka sitä halaisi ihan vähän vain (eikä siitä paljon naaraista halinallea löydykään), niin heti on kamppimassa ja paitsiota huutelemassa.  Paitsi nyt, kun sen akilleen kantapää on leikattu, tarkemmin sanottuna se jännä jänne siellä, jonka pitää olla kiinni luussa myös toisesta päästään.  Siinä ei paljon potkita tutkainta edes sillä terveellä jalalla, kun tukijalkaakin tarvitaan, mikäli omaa uraani teknisestä näkökulmasta muistelen.

Oravalle se irtaimen kiinnitys olikin helppo homma. Toimi varmaan urakkapalkalla, kun hiomma vei alle tunnin.  Taisi muuten tämä Sakari olla yhtä aikaa kanssani alokkaana Kouvolassa v.-64. Siihen aikaan hyvin harvalla intti-kaverilla oli auto.  Mutta Sakarilla oli (jos se nyt oli sitten sama henkilö, ainakin koko, näkö ja ikä täsmää).  Mukava kaveri, otti minut pari kertaa kyytiinsäkin.  Vaatimatonkin oli, veitsenkäytön kyvyistä ruokalassa en kyllä muista mitään erikoista.

Niin, että jos Vicktoria satut lukemaan tätä, niin poikkea meillä ihan rauhassa.  Vaimo ei ole mustasukkaista sorttia, enkä minä enempää vokottele.  Korkeintaan kädestä varovasti pitelen.

Eikä se Taavettikaan sieltä sairaalasta pääse pariin päivään.  Ja vanhan kaveruuden merkeissä voin viestittää Sakullekin, että pitää sitä potilasta majesteettikäskyllään vaikka viikon  lasareetissa, ihan lepositeissä vaan.

Mehän voimme, Viki, mennä vaikka katolle pudottelemaan lumia ja kaivamaan sitten lumiluolia syntyneisiin penkkoihin.  Käristemakkaraakin voin varata ja siideriä niin, että ilo irtoaa herkemmin.  Joululta on jäänyt muutama kynttilänpätkäkin romanttiseksi lämmikkeeksi.  Vaimon vanhan turkinkin saat lämmikkeeksi.  Se lupasi, vaikkakin vähän pitkin hampain.  Sanoi, että parempi yksi viktoria turkin sisällä kuin sen päällä.  Mitä lie tarkoittanut?