Viimeksi lupasin puhua täyttä asiaa.  Pitäisikö nyt olla kirjoittamatta, kun ei ole oikeata asiaa?
Hei, huutelematta siellä!  Voinhan kertoa vaikka, kuinka auto petti minut.
Lähdin vanhalla, luotettavalla Volvollani käymään kaupassa tuossa puoli kahdeksan aikaan.  Tein menomatkalla ihan huvin vuoksi pienen ylimääräisen lenkinkin, parkkeerasin kaupan parkkipaikalla, kävin pikapankilla ja ostin huomiseksi nopeasti laitettavaa ruokaa.
Autopa ei startannutkaan.  No, akku on ollut kyllä vaihtolistalla oikeastaa pitkin kesää, mutta ainahan sen pitäisi yhden pienen reissun kestää. Ja toisen - ja vielä yhden...
Ylhäällä oleva konepeltihän kerää heti kaikki automiehet paikalle neuvoineen selittämään, miten hänen autossaan oli silloin ja silloin semmoinen vika.  Reijo, jolla oli kanssa vanha Volvo, siis melkein sukulainen, lupasi käynnistysapua.  Eikä minulla tietenkään ollut kaapeleita.  Ei tehnyt mieli jättää autoakaan keskelle kylää, kun siellä on liikkunut kaikenlaisia vahingontekijöitä jo parin viikon ajan.
Reijo oli niin ystävällinen, että suostui kuskaamaan huoltoasemalle hakemaan ne kaapelit.
Että kaverin avustuksella taas selvittiin.  Huomenna täytyy kyllä ostaa se akku - ja kaiken varalta hinausköysi.  Ehkä vielä koottava polkupyörä takakonttiin.

Että ihan täyttä asiaa tuli.  Ei edes paljon sattunut. Pari haukotusta kyllä.