Jäi tuo Turun kaupunki pyörimään päähän, kun Iso Paha kutsui käymään. Lupasi leikillään yösijankin. En nyt kumminkaan mene, kun sairastelevasta vaimosta pitää huolehtia - ja tietysti kissasta ja siileistä ja lintulaudan oravista, punatulkuista, tikasta, varpusparvesta ja...
No, oikeasti olen kovin, kovin laiska lähtemään mihnekkään.  Eli nuo edellä mainitut ovat suuressa määrin tekosyitä.  Olen sentään käynyt useita kertoja Turussa ja kovasti siitä kaupungista tykkään. Vahvistukseksi muutama muistikuva:

- 70-luvulla olin vielä suht. tuore henkilö ja työnä oli esitellä lääkkeitä lääkäreille. Turussa oli joka kevät lääketehtaan järjestämät lääkäripäivät, jolloin päivisin lekurit kuuntelivat alaansa liittyviä luentoja ja tutustuivat uusiin lääkkeisiin. Illalla tarjottiin sitten päivällistä Turun linnassa ja teräviä Hamburger Börsissä juovuttamistarkoituksessa. Itse piti tietysti olla koko ajan edestuskunnossa, jota vaatimusta ei toki lääkäreiltä odotettu.  Monta syvää ystävyyssuhdetta solmittiinkin sitten illan myöhäisinä tunteina. Jostain syystä ne olivat yleensä unohtuneet seuraavalla esittelykäynnillä valan tehneen kotipaikkakunnalla.
Parasta noilla Turun vierailulla oli päälle ryöpsyävä kesä. Kun aamulla lähti ajamaan vielä talvihuuruisesta Joensuusta Turkuun, niin sai sen ajon aikana pikakelauksen kevään ja kesän koittamiseen.  Takaisin olikin sitten ikävämpi mennä. Emme kauan viihtyneetkään siellä Länsi-Siperiassa, vaan muutimme kompromissiksi keskelle Suomea, jossa sentään ikirouta sulaa pariksi kuukaudeksi.
Tällaiselle maalaispojalle Turkukin on suurkaupunki. Eräillä lääkäripäivillä pysäköin autoni johonkin kadun varteen, enkä tarvinnut sitä tietenkään kuin vasta poislähtiessä parin päivän päästä. En vain muistanut pysäköintipaikkaa ja sain risteillä katuja toista tuntia. Olihan se tallessa, jossain sivukadulla pari korttelia hotellista.
Että kyllä Turussakin pään pyörälle saa.  Mutta ei sen takia Turkuun asti tarvitse lähteä.