keskitytään palloiluun, jota pelataan lähinnä jaloilla ja vähän päälläkin ja jota usein verrataan älypeli shakkiin.  Sen jälkeen asiaan palataan vasta neljän vuoden kuluttua, jos Herra suo.

Tuon viimeisimmän lisäyksen saa näillä ikälisillä heittää useimpiin suunnitelmiin ja toiveisiin.  Mutta se ainakin on varmaa, ettei kotimainen jalkapallo ylitä ainakaan minun katsomiskynnystäni.  Pohjamudissa se on rypenyt niin kauan kuin muistan.  Silloin tällöin joku ylitoiveikas kirjoittaa liian isoilla kirjaimilla Suomesta jalkapallokulttuurin tulevana suurmaana, mutta todellisuus iskee joka kerta karuna vasten naamaa seuraavan karsintakierroksen myötä.

Eikä homma ole väestöpohjasta kiinni.  Pärjäsihän lopuillaan olevissa kisoissakin joku kolmen miljoonan maa ihan oikeasti.  Köntyksiä me olemme sekä kansana että yksilöinä ja teemme kentälläkin oman päämme mukaan parhaamme yrittäen ja päämme siihen kuuluisaan mäntyyn eli maalitolppaan puskien.

Nautitaan nyt tästä viimeisestä pelistä loppuvihellykseen saakka ja valitaan sitten neljäksi vuodeksi uusi mielikohde.

Ei kuitenkaan jääkiekkoa.  Eikä pesäpalloa.  Eikä yleisurheilua.

Miten olisi sen shakin laita.  On minulla semmoinen kiveen puhallettu pelilauta kaiken varalta.  Tällä hetkellä se on ulkona sähkögrillin alla paloturvallisuuden takeena.

Ainoastaan nappulat puuttuvat.

Niin, ja se älli, tietysti!

 

J.K.  Ensin touhotetaan kuukausi ja lopulta kaksi porukkaa potkii toisiaan polviin ja muihin alaraajan osiin.  Tuomari pelasi innokkaasti keltaisilla korteilla.  Taisi voittaa.  Vaikka selostaja kertoi pelaajan saaneen keltaisen kortin, niin nuuka englantilainen oikeudenjakaja pisti kortin takaisin omaan taskuunsa heti, kun silmä vältti.

Piristyin melkein heti, kun peli loppui.  Se oli melkein yhtä yksioikoista katsottavaa kuin formulasirkus tai se tavallinenkin.  En viitsinyt katsoa edes sitä, että oliko Mandela jakamassa palkintoja.  Luultavasti hän nukkui viimeistään toisen puoliajan alettua.

Yleisöä oli jotain 85000, mutta ennätyksen taisivat tehdä hiljaisuudessaan.  Lienevät olleet kovin ujoja häppeemään.  Tai ulkomaalaisina eivät saaneet vuvuzelasta ääntä ja oman äänensä juoneet jo matkalla stadionille.

Yksi asia minua jäi vielä vaivaamaan:  onko sen tuomarin pillin sisällä fibratoiva herne aito maataloustuote?  Jos on, niin luulisi sen kovalla sateella kastuvan ja pehmenevän.  Tosin ei yksi kastunut herne vielä keittoa tee, mutta voi tukkia pillin suun.  Vai valitaanko tuomareiksi vain isonenäisiä herrasmiehiä, jolloin pieni pilli säilyy kuivana kaatosateessakin.

Sitten vain suunnittelemaan uutta, suoraan lentävää jalkapalloa, joka ei koko ajan etsi lennolleen kiertorataa ulkoavaruuteen tai lennä kuin aboriginaalien bumerangi.

Neljän vuoden päästä voisi ne loppuottelijat arvoa suoraa päätä, niin ei menisi niin paljon hukkaan miljoonien ihmisten hyötyaikaa!