Taisin vähän liioitella otsikossa.  Sitä väriä tuli keittiön pöydälle, kun se on ollut aika väritön jonkin aikaa.  Eivätkä ne pöytäpuheetkaan kovin värikkäitä ole  (pitäisikö laittaa vielä vähäksi aikaa mikroon, tämä kaipaa lisää suolaa, miten tästä tämmöistä mössöä tuli, maito on selvästi päässyt happanemaaan jne.).

Kukkakaupan nainen haukkui sitä hortensiaksi.  Tulee mieleen joku B-luokan kauhufilmi, johon sisältyy eläimellistä seksiä.  Vaikkapa Viivi horrostuu siaksi.

Nätti kukka kuitenkin.  Leikkokukkakimppu olisi tietysti paljon romanttisempi.  Tulisin ovesta käsi selän takana pidellen ruusukimppua, jonka sata yksilöä kertoisivat suunnattomasta intohimosta, johon ei edes Romeo olisi koskaan ylettänyt. Kukat nähdessään vaimo liitelisi silkki kahisten syliini suudellen tulisesti ja samalla hellästi ruusunpiikkien samalla viillellessä ranteitani auki, eikä kumpikaan kerkeäsi siinä pyörityksessa laittaa kukkia vaasiin.

Todellisuudessa jätin hortensian pihapöydälle, kun roikotin sisälle kahta kauppakassia sanoen samalla vaimolle, että hae se kukka sieltä pihalta.  Vaimo vastasi yhtä romanttisesti, että joo.

Ne leikkokukat ovat vain hetken hurma.  Pian ne lakastuvat ja joutavat kompostiin.  Kuten käy niissä tulisissa pintaihastuksissakin.  Kuka-vie-roskat henkien taistelun jälkeen käydään tarkempi kehityskeskustelu, jolloin todetaan syvemmän suhteen olevan sen verran haastava tehtävä, että annetaan periksi ennen fyysisiä vaurioita.

Ruukkukukka edustaa sitä vastoin kestävää kehitystä ja järkevää sijoitusta arkeen.  Se kukkii kauan, kuihtuneet kukkaset vain nypitään pois, aika ajoin kastellaan, möyhitään, lisätään multaa ja vaikka koko kukkakin kuihtuisi, niin huolella hoidellen se kohta taas kukkii komeasti.

Että ostin taas sellaisen ruukkukukan, eli hortensian.  Yritän muistaa nimen, että voin tehdä syvän vaikutuksen asiantuntemuksellani mahdollisiin naisvieraisiin.  Tosin sitä ennen taitaa pääni lahota.  Sen paikalle voi istuttaa sitten vaikka ruusupensaan.