Ostin eilen palan kylkeä grillattavaksi.  Samalla piti hoitaa pois päiviltä parasta ennen - ohittaneet kabanossit. 

Makkarat ruskettuivat tietysti ennen lihaa ja söimmekin ne pois tieltä - vaimo sivistyneesti keittiössä ja minä lihaa grillillä vahtien.

Maha olikin sitten täysi, kun grillikylki valmistui.  Tuoksu oli kumminkin niin herkullinen, että jäin pihapöydälle napostelemaan mehevän kuumaa lihaa.  Kumma kyllä, kissaa ei näkynyt missään.  Oli varmaan jossain kauempana, kun tuoksu ei tavoittanut.  Käärin sille silti eväät talouspaperiin ja piilotin pihapöydän liinan (oik. matto) alle.

Vaimo oli jaksanut syödä toisen kabanossin, mutta alkoi hänkin roikkia grillikylkeä.  Taisi meillä olla sellaista vähittäissyömistä, kun en osannut itsekään pitää näppejäni irti, vaikka maha oli piukeana.

Torkahdin uinteja katsellessa koiranunille ja torkkuessa ihminen ei yleensä syö.  En minäkään.  En edes nähnyt minkään lajin lihallisia unia.

Jossain vaiheessa piristyin sen verran, että menin ulos katsastamaan kissan elkeitä.  Siellä pöydällähän se makoili.  Minut nähdessään pomppasi pystyyn kuin kissa pistoksissa tai ainakin nälkäkurkena.  Se ei tainnut oikein käsittää lihan tuoksun alkulähdettä, mutta ilmaisi himonsa siihen hyvin selvästi.

En meinannut saada paperinyyttiä avatuksi kun kissa puski pässin voimalla ja yritti haukata paperin läpi.

Maistiaiset oli äkkiä hotkittu ja lisävaatimus oli ilmeinen.  Käskin kissaa odottamaan ja hain sisältä lisää herkkua. Ulos mennessäni  kissa tuli jo ulko-ovelle vastaan talsien edessäni kuin mielenköyhä niin, että välillä steppailtiin kuin Fred Astaire ja Ginger Rogers - vainaat ainakin eläessään.

Joku ulkopuolinen olisi varmaan säälitellyt nälässä pidettyä lemmikkiä.  Kelpasi sen sitten vettä juotuaan asettua pöydälle makuulle vastaanottamaan isäntänsä rapsutuksia.

Ei tarvitse kissaa nostaa pöydälle, se hyppää itse.  Ainakin silloin, kun se haluaa jotakin.  Pitää vain tietää, että mitä.

Vaikka osaammehan me aika hyvin toistemme kieltä.  Kissan kanssa ei kuitenkaan tarvitse kielareita vaihtaa, kuten koirien kanssa usein käy.

Siisti homma, sanoisin.  Vaikka grillitouhu onkin sitä sun tätä.