Auringonvaloa suodattuu etuvasemmalta kuusien raskaina riippuvien oksien lomasta. Sain silmäni täyteen kirjavia pilkkuja tuijottaessani tuota ihmettä. Onneksi osaan kirjaimet näppäimillä ulkoa. Kaikki kymmenen sormea toimivat yhä. Mitä nyt tahattomia välilyöntejä tulee aika ajoin. Sormissa ei ole vikaa, mutta oikeanpuoleisessa jalkapöydässä, ihan siinä sivussa - tohtori - on kipeä paikka.  Toissa-aamuna se iski sängystä noustua. Kivuliaasti ontuen kävi ukon tie vessaan ja aamutoimiin. Ei siihen mikään ollut osunut, ellei sitten kissa ole potkaissut yöllä kostoksi muikuttomuudesta. Pystyi sillä sentään lähes ontumatta toimittamaan kauppa-asiat, kun talvikenkä jotenkin suojasi jalkaterää. Tein jopa lumityöt eilen illalla. Kohta voidaan valittaa Malmin Polgaran kanssa duettona kipeitä paikkoja, Kulkuri ja Vincent säestämässä. Erona vain se, että minulla tuo kipukynnys on kovin alhainen. Ei minusta olisi salaiseksi agentiksikaan. Tunnustaisin kaiken heti, kun joku uhkaisi esim. hammaslääkärin poralla. Kaikenlaisen rokottamisen sentään kestän silmääkään räpäyttämättä. Minusta olisi voinut tulla isona neulatyyny, sinivärinen neulatyyny, khi hi hi.

No nyt se aurinko on jo laskemassa tuonne Päijänteen lahdekkeen takaisen mäen taakse. Kesäaikaan se on tuossa asemassa vaaksanmitan korkeammalla ja on vasta lievässä laskussa. Mutta kai tuo aurinkokin noudattaa maailman pörssikurssien jyrkkää alamäkeä. Kyllä taas harmittaisikin rikkaana oleminen, kun eri tahoille olisi joutunut sijoittelemaan niitä pursuavia rahojaan. Ja tänään hikisin kainaloin ja kämmenin laskisi, kuinka monta tuhatta euroa tuo viimeinen noteeraus söikään varojani.

Niinhän sitä ennenkin sanottiin, että huoleton on hevosettoman mieli.