On yleisesti tunnettu tosiasia, että jo antiikin roomalaiset... ei kun antiikkinen Iisi on aikamoinen tupelo tämän hallussani olevan härvelin suhteen.  Varsinkin esikoinen siitä jaksaa päätään pyöritellä, että miksi niin fiksuilla lapsilla on niin hömelö isä.  No, tuleehan niitä geenejä äidinkin puolelt - ja muultakin suvulta.

Joka tapauksessa eilen piti päivittää blogistaniasta joitain juttuja, painelin nappeja käskyjen mukaan, odottelin palkkirivien täyttymistä säädetyn ajan, taas nappeja sen jälkeen painellen.  Salasana piti kertoa sitten kaiken lopuksi, kun ne palkit olivat sen syöneet.  Annoin- ei kelvannut.  Lopulta kopsin ruudulle pitkän litanian omituisia merkkejä vaihtaakseni koko hemmetin salasanan.  Ei suostunut, vaikka tarkistin ja yhä uudelleen tarkistin koko litanian.  Pääsin kyllä omille sivuilleni ja kommentteihin, mutta kaikki ruksatut ystävätiedot olivat hävinneet.  Sehän aiheutti päivän mittaan lievää hikoilua ja suljetun paikan kammoa.  Mitä teille kaikille kuuluu?  Missä te olette?  Meneekö hyvin vai huonosti?  Henkeäkin ahdisti, mutta sain sentään käytyä illan suussa,no ei suussa vaan kaupassa.

Sieltä palattuani yritin vielä entisellä salasanallani, jolla olin turhaan tarjonnut monta kertaa.  Ja tällä kertaa se meni sujuvasti läpi - ihan tuosta vain!  Kummallista, mutta henki sentään säästyi.

Ensi yö menee varmaan blogeja lukiessa ja niihin kommentteja heitellessä.  Ottakaa koppi ja hippa!