Ei tarvitse kuin postilaatikolla käydä, kun tuntee itsensä kylmäköksi.  Ei tosin ole muuta vielä tänään syötykään kuin kylmiä lohivoileipiä kuuman kahvin kanssa.  Onnistuin uudelleen valmistamaan juuri sopivan suolaista ja pehmeän joustavaa lohta.  Samoin lohikeitto oli ihan hyvää, vaikka siihen sekoittamani kerma juoksettuikin.  Onneksi se ei tuntunut maussa. 

Jotenkin sen jouluisen kinkun ahtaamisen jälkeen lohikala maistuu useampanakin päivänä peräkkäin.  Tänään tosin pääsen helpolla:  juustokeittoa suoraan pussista - ja tietysti ohraleipää lohisiivuilla katettuna.  Eiköhän sillä pärjää huomiseen, jolloin voi taas siirtyä siihen keittoon.  Vielä siitä kahdelle kohtuuannokset tulee.  Pakasteessa odottavat kinkun jämät.  Täytyypä huomenna kaupasta muistaa se hernepussi.  Eikös se hernesoppa ole härkäviikkoihin sopiva perinneruoka, kun on nämä paukkuvat pakkasetkin, niin voi paukutella itsekin ihan rauhassa.  Tosin hyvin kypsytettynä hernekeitto ei aiheuta vatsaoireita juuri ollenkaan.  Huhupuhetta siltä torventekijältä, joka väitti, että perästä kuuluu.  Tuubaa puhui!

Lupasi se huomiseksi lauhtuvaa sen verran, että ilkeää kaupassakin käydä.  Maanantaina kävin viimeksi ja silloin kävi sellainen pieni, mutta inhottava viima.  Ihan reisiin otti, kun oli lyhyet alkkarit, eivätkä päällyshousut mitään toppakangasta olleet.  Piti kyllä laittaman pitkikset, mutta komeron hyllyjä kaivellessani muistin, että olin keväällä heittänyt kaikki roskikseen.  Miksikö?  No, kun ei ollut ongelmajätepönttöä lähistöllä.  Oikeasti kaikki pitkikseni olivat kovin risoja, että ajattelin ostaa syksyn tullen useamman uuden parin.  Enhän tietenkään muistanut, kun olisi ollut tarvis.  Ja on yhä tuo jalkojen verenkierto sen verran hyvä, etten pienessä pakkasessa pitkiksiä tarvitse.  Lisäksi ne ovat aika ahdistavia, kun jalkaan laittaessa kaikki jalkakarvat kääntyvät väärään suuntaan.  Kun ne päivän mittaan sitten sopeutuvat olomuotoonsa, niin housuja riisuessa ne taas muuttavat suuntaa, ja taas kutittaa.  Enkä ole edes mikään gorilla karvoitukseltani.

Iso mies ja itkee tuommoista asiaa?  Kyllä niin, mutta jostainhan miehen on vänättävä kun kerran kaikki muutkin.

Nyt kyllä koputan puuta hartaasti, että valitukseni pysyisivätkin pienissä asioissa ja vaivoissa.  Kyllä sitä pakkastakin saa pidellä, pitäähän se kurissa ne isot pöpöt!  Voisi ennen kesää purra lamaltakin pään poikki.