Tuo otsikkosana löytyy Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjasta "Lumikko ja yhdeksän muuta", sivulta 198.  Virke kuuluu kokonaisuudessaan:  Mies nyökkäsi hämmentyneenä ja kävi sitten hakemassa Ellallekin kupin ja lautasen.
Otin vastaan SusuPetalin haasteen ja kirjoitan sanasta "hämmentyneenä".


Opettaja Ellalla oli kuuluva ja terävä ääni.  Se kantautui luokasta ulos asti, jossa poika odotti hämmentyneenä kuulusteluvuoroaan toisten kanssa.  Miksi häntäkin pitää kuulustella.  Ei hän sitä rumaa kuvaa ollut ulko-oveen piirtänyt.  Pitäisihän opettajan se tietää.  Kironnutkin hän oli vain kerran, sille ilkeälle vanhalle siirtolaisakalle, joka majaili yksin sukulaistalon saunakamarissa, oli aina pahalla päällä ja kiusasi poikaa.  Ei sillä ollut edes hampaita, paitsi se yksi keltainen.  Eikä poika tapellut kavereittensakaan kanssa, vaikka ne yrittivät häntä kiusata, kun oli uusi luokalla.  Otti ne vain kiinni - nopeampi muita kun oli - ja vannotti niitä asettumaan, tai saisivat leukaan.  Siinäkään poika ei käyttänyt pahaa sanaa "turpiin". 
Kuinka hän sitten uskaltaisi piirtää jotain niin rumaa kuvaa, että opettaja sen nähtyään rupesi huutamaan kuin paloaseman tornin päällä nököttävä sireeni.  Se, jota hänen pikkuveljensäkin pelkäsi kuollakseen, kun sitä pilliä koesoitettiin joka maanantai kello kaksitoista.  Piti aina muistaa varautua veljen lähelle, ettei sekin alkaisi huutaa syötävän tavoin.
Pekka tuli ulko-ovesta punaisin silmin posket märkinä.  Poika oli jonossa seuraavana.  Pakkohan sinne oli mennä.  Hän ei kyllä itkisi, kotona voisi sitten mennä vintille niin, ettei kukaan näkisi.
Opettaja katsoi tiukasti, karttakeppi kädessä.
- Sinäkö sen ruman kuvan piirsit?
- En.
Kurkkua kuristi uhkaavasti.  Teki mieli tunnustaa.  Jos se vielä kysyisi, hän tunnustaisi.  Vain pois päästäkseen tästä piinasta.
- Mene sitten ulos ja kutsu seuraava poika sisään!
Nyt poika todella hämmentyi:  tässäkö se sitten oli?  Opettja ei huutanutkaan - eikä lyönyt tai mitään.  Polvet tunnottomina poika tönkkäsi ulos ja käski Markun sisään ääni väristen.
Ajatella, hän oli ollut vähällä tunnustaa.  Vaikka oli syytön.  Pelkästä pelosta.