Ulkona on kylmää kuni ryssän helvetissä, kuten esi-isämme kauniisti lausuivat ja äidit nuo väkevät lapsiansa opettivat.  Itse, me heidän jälkeläisemme, olemme tuon toteamuksen jalostaneet muotoon "kyllä Siperia opettaa panemaan huopikkaat jalkaan ja villasukat kanssa heti kovemmalla pakkasella".

Illan suussa köröttelin pakkasen nahkeuttamalla autolla kauppaan - ja onnekseni takaisinkin.  Paleli, kun ei ole niitä huopatöppösiä, vaikka kyseinen tehdas sijaitsee vain poronkuseman päässä.  Mutta ei mahda, poro on paljon kauempana.  Enkä huomannut Rantasen sekatavarakaupastakaan kysellä.  Parin joulun alla olen semmoisia sisähuopatöppösiä kysellyt, joilla voisi käydä postilaatikolla, mutta aina ovat koot lopussa.  Ensi kerralla kysyn, että katsos sieltä hoon kohdalta.  Eli h niinkuin huopa, eikä k kuten kenkä.

Parhaillaan kissa lepää makuuhuoneessa hoon päällä, eli sen huovan.  Joka lämmittää mukavasti kissaa alapuolelta ja sisäinen kehruukone loput peitinkarvoja myöten.

Niin, piti se sanoa otsikon mukaisesti, että pakkasmittari väsyy näihin jatkuviin kireisiin pakkastunnelmiin.  Koulussa oli samalla luokalla yksi Pakkanen, jota en kesäisin tavannut.  Oli se kumminkin kova uimaan, sata metriä meni melkein alle minuutin.  Silloin se oli kova aika, mutta aikakäsityskin oli siihen maailman aikaan toinen.  Silloin kerkesi puolivälissä allasta käymään kahvilla, jos kiirettä piti.  Tosin eihän silloin ollut kenelläkään kiire mihinkään.  Eivät edes junat myöhästelleet.  Ukkopekka veti niin, että kipinät vain sinkoilivat radan kuivaan heinään ja ratavartijan vaimo sai taas semmoisesta tarpeeseensa, joka jytkyttää edes takaisin pilvien varjoillessa taivaalla.

Niin, tuo mittari näyttää vain kahtakymmentäkahta, vaikka oikeasti on varmaan kissan tassujen nousufrekvenssistä päätellen lähes kolmekymmentä.  Että elintoiminnot hiljaa hiipuvat itse kullakin vehkeellä.  Ainakin minun...