Olin ihan vähällä saada paineita huomisesta syyskauden avauksesta novellikossamme.  Ensiksi muistelin, että olimmeko keväällä sopineet aiheen.  Taisi joku ehdottaa, että kirjoitetaan sitten syksyn ensimmäisessä, kuten muinoin koulun äidinkielen tunnilla:  Mitä tein kesällä?

Tuntui silloin hölmöltä, nyt vielä hölmömmältä.  Samoin, kuin silloin joskus, tuntui siltä, ettei äkkispäätä muistellen tehnyt oikeastaan yhtään mitään.  Tai teki sitä tavallista: ulkoilutti koiraa, vahti pikkuveljeä, kävi uimassa, vetelehti kavereiden kanssa, kitki kasvimaata tienatakseen jäätelörahat, ihmetteli tyttöjen äkkiä kasvaneita pingispalloja.

Mutta mitä niistä kirjoittamaan, varsinkaan niistä pingispalloista.  Tai kun naapurin tyttö yritti väkisin antaa suuta.  Tai ottaa, miten vain.  Jutut olivat joko liian tylsiä tai liian salaisia paperille kirjoitettavaksi.  Joutuisi vielä häpeällisesti naurunalaiseksi koko luokan edessä, jos opettaja niitä ääneen lukisi.  Tai sitten saisi arestia ja käytöksen alennuksen sekä kaupan päälle kotimuistutuksen, eikä äiti ilkeäsi silmiänsä ulkona näyttää tuttujen takia.  Kun se oli kovin herkkä vihjailuille.

Niin sitten kirjoitin niitä tyhmiä ja tavallisia:  käytiin jossain kylässä vanhempien kanssa ja oli mukavaa, uin ja oli mukavaa, keräsin kasveja painon alle ja se oli kyllä pelkkää potaskaa, koska ne kurjat, mustuneet kuvatukset oli korjattu syyssateiden alta.

Että ihan tavallisia seiskan juttuja (ei siis sen lehden).  Kunnes sitten oppikoulun kolmannella keksin matkia Huovisen Konsta Pylkkästä.  Niillä aineilla sain luokalta hyvät naurut ja kiitettävän numeron, kun opettaja oli huumorintajuinen ihminen.

Ei niillä enää sitten lukiossa menestynytkään.  Henkinen kehitys taisi pysähtyä tuonne viidentoista kieppeille, vaikka parta kasvoi kuin aikamiehellä.  Mutta eihän sitä joka osa-alueella voi menestyä.  Vai voiko?

Niillä eväillä kirjoitin tämänpäiväisenkin pakinani.  Muu porukka siellä novellikossa on kyllä ihan mukavaa, nauravaistakin.  Eikä numeroita jaella.

Ja onhan se ihan oma keksimäni, muistikuvaa viime kesästä, kesästä hiipuvasta, muistista katoavasta.