Tulin vajaa tunti sitten Nörtin lämmittämästä savusaunasta, oli miesten ilta.  Meitä oli koolla neljä maailmanparantajaa.  Ensin otimme pukuhuoneessa hieman viskiä, jonka jälkeen könysimme lauteille.  Löyly oli vielä aika kipsakkaa mutta kitkua ei tuntunut yhtään.  Pari ledia loi mustuneisiin hirsiin muinaissuomalaista kajoa, ulkona kuu mollotti ikiaikaista hohdettaan.  Pehmensimme Nörtin kanssa uutta miesjäsentä kirjalliseen piiriimme.  Hän lupailikin tulla ainakin koekatselmukseen kuukauden päästä.  Yksi uusi naisjäsenkin on tulossa, joten jo tasapainon vuoksi hän olisi tärkeä sen lisäksi, että on asiansa hallitseva kirjoittaja.  Hän on myös yhteiskunnallisesti hyvin valveutunut ja toisi varmasti piiriimme uusia ajatustapoja ja -malleja.

Välillä jäähdyttelimme pukuhuoneen puolella keskustelun jatkuessa vireänä, kunnes pieni vilun tunne ajoi takaisin lauteille, jossa olikin jo hyvin leppoisa löylyn henki hyväilemässä parkkintuneita nahkojamme.  Mukavalta se tuntui.  Isäntä oli ainoa rohkea, joka uskalsi uimaan viereiseen lampeen.  Itselleni saman kokemuksen ajoi pesu kylmällä vedellä, jonka jälkeen olut maistui ansaitulta.

Yllätys odotti pihan seitsenkulmaisessa ateljeerakennuksessa kasvispadan muodossa.  Se oli kypsynyt omia aikojaan savusaunan lauteilla.  Kahdentoista tunnin kypsyttelyn jälkeen saviruukun sisältö oli suussasulavan herkullista riisipedin päällä.

Eikä sekään riittänyt.  Pöytään ilmestyi komea uunipaisti, jota napostelimme illan päätteeksi ihan siltään rasvaisin sormin.  Mahtava sauna- ja makusteluilta.  Juomiakin oli sen verran sopivasti, että pystyi vielä kotiinkin kulkemaan liikoja horjuskelematta ja omin jaloin.

Sellaista se on, kun innostuu kunnolla herkkuja syömään.

Epäilen kuitenkin, että huomenna pääsee taas nälkä yllättämään.  Onneksi jäi vielä pariisinperunoita ja suppilovahverokastiketta, joten eiköhän sitä kotonakin nipin napin pärjää.