tässä yön hiljaisuudessa pitelen.  Tai oikeastaan asettelen selkääni ja oion polveani.  Kun selkä alkoi olla paremmassa kunnossa, niin jopa oikean jalan polvi suutahti, ilmeisesti väärästä astunnasta.  Vaikka eilisellä kauppareissullakin yritin kävellä kuin tavallinen tallaaja. 

Autoon meno ja siiitä poistuminen vaati hieman teeskenneltyä reippautta tai ainakin piti antaa muille ihmisille mielikuva hajamielisestä tyypistä, joka ei oikein muista että pitikö mennä vai tulla.  Ja tietenkin mahdollisille poliisipartioille, että kaikki on kunnossa.  Kun oikeasti pitää sisään päin irvistellä samaan aikaan selkää ja polvea.  Että se auton vieressä tapahtuva tasapainon etsintä ei johdu suonen sisäisistä jutuista.

Vähän samaa ylitsekäyvää omaatuntoa, kun piipaa-auto tulee tiellä vastaan.  Heti sitä on painamassa kevyesti jarrupoljinta ja vilkuilemassa mittareita, että en kai tässä parhaillaan syyllisty mihinkään rikolliseen toimintaan omaa hajamielisyyttäni.

Tähän ikään on mennyt aika hyvin: en ole saanut edes pysäköintisakkoa.  Pyhimyskehää, kiitos!  Oikeastikin pyrin noudattamaan annettuja ohjeita, mutta (sädekehä pois) tulee se kasin tai satasen  raja aika ajoin ylitettyä - etenkin ohitustilanteessa.  

Saankohan taannehtivat sakot.  Vähän kuin se tyyppi, joka tunnusti teeveen totuusleikissä olevansa rasisti ja varastaneensa töistä - ja sai sieltä potkut.  Tylyä porukkaa.  Taas kerran opimme, että kannattaa kieltää viimeiseen asti.  Ja senkin jälkeen muuttaa sujuvasti kertomustaan.  Hyvinhän ne tuntuvat siellä politiikan kukkuloillakin osaavan lasketella luikuria vaalirahoituksistaan.

Itsellni on syntymäpäivät muutaman viikon päästä ja voisin kutsua muutaman Nova Group - ystävän juhlimaan, jos siellä konkurssipesän pohjalla olisi niitä palautusrahoja.  Ruttuisatkin kelpaavat.

Kai pitää petiin mennä koipea asettelemaan.  Viime yö menikin aamukuuteen asentoa etsiessä.  Eivät auttaneet siinä edes vanhat asentokirjat, joten päivä meni sitten vähän normaaliakin hölmömpänä hortoillessa ja vähän väliä torkkuessa a´la Malmin Polgara.  Minä olen sentään vapaa kansalainen torkkumaan ihan milloin tahansa.

Siitä ainakin olen sangan iloinen, vaikka hetkittäin kirotuttaakin!