Tuli vain mieleen tästä salskeasta nuorukaisesta, Samannyasta, joka kesän ämämmissä jätti kaIkki naiset kauaksi taakseen kilpajuoksussa, että on todellakin olemassa se kolmas sukupuoli.  Tässä tapauksessa miehiset vehkeet ovat piilossa, mutta hormonaallinen taso hyvinkin miehinen.

Olihan sitä hermafrodiittiurheillijoita ennenkin:  50-luvun tamarapressit, jotka miehistä erotti vain etunimi, ja myöhemmin Itäsaksan partaakasvavat hormooni-ihmeet, jotka jättivät naistilastoihin ikuiset jälkensä.  Se yksi neljänsadan kiertäjäkin, jonka ennätys säilyy maailman napaan asti.

Mutta tämä Eteläafrikan poikatyttö ei ole syyllistynyt mihinkään rikkeeseen.  Silti häneltä ovat sulkeutumassa ladies - room -ovet.  Ilman omaa syytään joutuu käymään pissalla nurkan takana, kun miehetkin häntä varmaan vieroksuvat eivätkä ota sisäpiirinsä saunailtoihin.

Ei hän varmaan miesten sarjoissakaan menesty kuin piirikunnallisella tasolla.  Ja se ei taatusti häntä tyydytä, kun on sentään ylivoimainen maailmanmestari.

Kovin alkaa tuntua tyhjänpäiväiseltä lajilta tuo huippu-urheilu kaikkinensa.  Mutta veteraaniurheilu sallittaneekoon.  Katsoin tänään televisioonista, kun näyttivät noin satavuotiaan työntävän kuulaa.  Mies hivuttautui kuularinkiin huojuvin säärin, pudotti kuulan lähes varpailleen, mutta onnistui pysymään pystyssä ja hivuttautumaan takaisin pyörätuoliinsa.  Siinä oli todellista urheilun dramatiikkaa ja aitoa sisua.

Siis voisin itsekin palata pian yrittämään parantamaan pituushyppyennätystäni.  Unissani olen sen jo tehnyt monta kertaa.  Vähän vain kämmenilläni avitan pikkusiipien tavoin. Ihan huomaamatta ja salaa.