Punanenät ovat riivanneet paria televisiokanavaa jo monta viikkoa.  Periaatteessa ja myös käytännössä hyvä asia, mutta liika on liikaa kerjäämisessäkin. 

Niitä neniä alkoi roikkua jokaisen vähänkin tunnetun julkkiksen nenän päässä.  Katri Helenakin roikkui kartsalla haleja keräämässä.  Ei silti, kyllä olisin minäkin Katria poskelle pussannut ilman sitä punanenääkin.

Jo ensimmäisen viikon jälkeen aloin käydä yliherkäksi punanenille.  Varmaan tulevan joulun Petteri Punakuonoakin potkaisen takamuksille.

Kaiken huippuna ne röyhkeät Duudsonit.  Juuri, kun aloin arvostaa sen yhden Duudsonin taitoja ja asennetta Tanssii tähtien  - kisassa (olen koukussa siihen kisaan), niin eikös se kavereineen ilmaannu puoli seitsemän - ohjelmaan, kirjamessuille ja mihin kaikkiin, vie studiorekvisiitan huutokaupattavaksi mitään kyselemättä rosvotyyliin. 

Kaiken huipuksi vie nelosten uutisten lukijalta housut jalasta.  Vaikka homma todennnäköisesti onkin etukäteen sovittu, niin kumminkin...  Ainakin minä uutistenlukijana vetäisisin päin näköä.  Kaikki kunnia säämiehelle, joka jatkoi sanoissaan sekoamatta.

Duudsonit ovat kuulema tunnettuja hyvän maun ylittäjinä ja rajan alittajina, mutta pysykööt he omissa ohjelmissaan.  Tuollainen joka paikkaan ryöväytyminen on jo katsojaakin kohtaan jonkinmoista henkistä terrorismiä.

Herra, säästä meidät katsojaparat Duudsoneilta ja anna meidän katsoa otsikon mukaisia ohjelmia!

En tiedä, pitäisikö jatkaa siedätyshoitoa tämän illan tanssikisassa.  Jos sillä yhdellä on vaikka muovinenä roikkumassa jostain ulokkeesta.

Vilkaisen vain silmäkulmastani, kun siellä on niitä upeita tanssiasuja.  Enhän minä muuten.

P.S.  En laittanut näkäpäiväkeräykseen ropoakaan.  Muihin juttuihin kylläkin vähistä eläkeläisen roposista sen verran, ettei omatunto kovin sietämätöntä porinaa pidä.