Katsoin äsken ykkösen Kotikatsomon "Pääministeri" - näytelmän. 

Se oli tietysti yksi näkökulma, mutta sellaisenaan aika kiihkoton ja osoittelematon.  MItä nyt Pekkarisen osuus oli selkeästi rakennettu puolueen taustapiruksi. Olisiko ollut liikaakin korostettu? No, mikä ettei:  onhan Mauri (liiankin) vanha tekijä puoluepoliittisia linjoja rakentamaan sekä uria nostamaan ja tuhoamaan.

Tietysti silloin itsekin kauhistelin sitä paksua sumutuksen verhoa, jolla poliittista peliä peiteltiin.  Jäätteenmäki yritti thatchermäistä kovaa linjaa, mutta ei ollut tarpeeksi pelimies suojaamaan taustaansa.  Hieman ihmetyttää näytelman Vanhasen antama täysi tuki Jäätteenmäelle. Oliko sekään aitoa? Olihan hän jonossa seuraavana.  Olivatko Pekkarinen ja media ainoat sudenhampaiset repijät - tietysti Jäätteenmäen oman sinisilmäisyyden ohella - syynä erottamisprosessiin.  Ja eikö tasavallan presidentti voinut millään tavoin taustavaikuttaa asioihin.  Vai oliko hänen liikavarpailleen jälleen kerran poljettu?

Jopa minä tajusin paljon ennen invaasiota, ettei sieltä Irakista mitään löydy ja Bush vain hämää (tietenkin öljyn takia).  Myöhemmin ilmenivätkin kaikki usalaiset valehtelut ja hämäykset ja väärennetyt raportit. 

Mannisen todellinen rooli tosielämän näytelmässä jäi auki: oliko hän pyrkyri vai totuuden tavoittelija?  Veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa, joutui vain liian syviin vesiin.  Kun ei ollut sitä poliittista taustatukea, vaan rasitteena virkamiehen rikottu vaiteliaisuus.

Niin kuin tavallista, täysin viatonta ei löytynyt, kun oli kyse vallasta ja asemasta.  Kullakin yksilöllä oli oma lehmänsä ojasta vedettävänä, eikä silloin sanaa yhteistyö tunneta.  Liekö olleet niitä kyyttöjä.

Nykyisiin Lautamatin tarinoihin verrattuna Anneli oli vain mimosanherkkä prinsessa.  Hänen olisi pitänyt vain aikoinaan todeta Vanhasen tavoin:  asemani on nyt vahvempi kuin koskaan, gallupeista viis!

Eihän se Britanniassakaan montaa päivää vienyt, kun Rautarouvaa vietiin niin, että käsilaukun hippulat vain vinkuivat!  Loppui puoluetovereiden tuki ja kannatus.

Saatan puhua lämpimikseni lööperiä, kun en politiikasta mitään ymmärrä.  Ihmisestä kuitenkin jotain.

Silti hyvin kirjoitettua ja näyteltyä lähihistoriaa.  Lisää semmoista!