Teen parhaillaan tärkeää kaksoissokkotutkimusta etanan sielunelämästä.  Meneillään on myös elintärkeä kääpätutkimus. josta osakseni on langennut alalaji eli vanha kääpä.  Jälkimmäinen on kyllä menossa metsään, joka on liian märkä ollakseen otollinen kenttäkokeille.  Etanoitten osalta on ilmennyt myös ongelmia, kun tontit siilit ovat herkutelleet ne tutkimuskohteet suihinsa.  Lisäksi kaksoissokkotutkimus on erittäin hankala prosessi, koska silmien sitomiseen tarvittava rätti haisee pahalta.

Tutkijan työ ei todellakaan ole helppoa toimintaa.  Taidankin keskittyä ihan tuohon ajatuspuoleen eli teoreettiseen pohdintaan, josta julkaisen tuhatsivuisen väitöskirjan heti, kunhan olen ensin suorittanut kasvatustieteiden apron ikäihmisten yliopistossa.  Paitsi, että joudun väkisinkin erään moraalisen ongelman eteen, sillä en pidä väittelystä, sillä se on mielestäni verrattavissa koulukiusaamiseen.  Onhan custos yliopistoihmisiä ja lajissaan ylivoimainen, vaikka kuinka inttäisin, että juupas juupas, ite oot tyhmä.  Sitähän on muutenkin ihan aseeton, sen miekankin saa vasta väitöstilaisuuden jälkeen.  Mitä se sitten enää auttaa paitsi metvustipötkön paloittelussa ja kaljapullon korkin avaamisessa.

Taidanpa jättää sen etanan sielutieteilyn, kun talvikin on tulossa.  Kiintoisa kohde saattaisi olla karhun talviunen merkitys sekä sen tajunnanvirran vaihtelu digiajassa katvealueiden kartoituksen primäärituotteena.

Palvelukseen halutaan nuori ja näppärä assistentti.  Saa se olla mieskin.

Eikun nainen!