Kun on miehelle nimetty oikea omalääkäri ja se siellä kopissaan on vuosikaudet pyöritellyt peukaloitaan, että milloin se omapotilas sen verran tulisi kipeäksi, että häntäkin tarvittaisiin.  Menin sitten eilen ihan terveen oloisena.  Piti vain uusia tuo ajokortti, vaikka auton laitankin talveksi seisomaan.  Koittaa se kevät vanhallekin - toivottavasti.  Syntisen aikaisin piti nousta ylös.  Tuli ihan töihinlähtöajat mieleen.  Vieläkin puistattaa.  Sain sentään revittyä itseni vuoteen houkuttavasta lämpimästä.  Kerkesin aamupalan syödä ja lehden lukea.  Kissakin kävi hetken kärvistelemässä kalsean aamuauringon valossa.  Tuli sitten mielituoliinsa ketunnahan lämpimään.  Kateeksi kävi.

Vastaanotolla oli jo muutama aamuäreän näköinen ihminen. Tervehdin paria tuttua. Kalle tarjosi lukemaansa sanomalehteä, jonka sanoin jo läpiselanneeni huomaamatta mitään suurempia kauhujuttuja. Kalle valitteli vasenta jumittunutta olkapäätään.  Oli kevättalven lasketteluissa murtanut solisluunsa ja nyt se heijasti jumina toiselle puolelle.  Siti piti tulla näyttämään, kun oli tarkoitus lähteä taas pohjoisen rinteille. Selvästi paha läheisriippuvuus mutkamäkeen.  Sanoin itseäni huimaavan pienenkin kukkulan laella, jos jalassa on liukkaat laskimet.  Kerroin myös hakevani lääkärinlausuntoa ajokortin uusimista varten.

Kalle jäi mietteisiinsä.  Vastapäätä istuva nainen, jota olin myös tunteakseni tervehtinyt, tuijotti minua jotenkin vaativasti.  Hänen kätensä vispasivat aika rajusti.  Olisiko ollut jonkun lääkkeen sivuvaikutusta.  Kohta hän puhkesi puhumaan:  "Kuollut ihminen on aina hyvä ihminen!"  Se tuli selkeästi ja kirkkaasti.  Lisäsin siihen, että niin sitä jokainen muuttuu kuollessaan hyväksi, oli sitten eläessään mitä tahansa.  Nainen nyökytteli tarmokkaasti jatkaen pohdintojaan.  Olin joskus lukenut hänen julkaistuja runojaan, joista pidin kovasti.  Ne olivat selkeitä ja syvällisiä pohdintoja elämisen vaikeudesta.  Ei siltikään mitään ruikutusrunoja.  Kuin arvatan ajatukseni nainen valitti sitä, ettei saa nykyisin aikaiseksi mitään, tarkoittaen selvästi nimenomaan kirjoittamista.  Olimmehan olleet takavuosina samassa kirjoittajapiirissä.

Hetken päästä runonainen kutsuttiin sisään.  Kalle oli kaivanut lompakostaan ajokortin esiin, tutki sitä sanoen, että siellähän on voimassaolovuosi merkkitty.  Sanoin, ettei se merkitty vuosi merkitse muuta kuin sitä, että kortin omistaja täyttää 70 vuotta. Silti lääkärin on vahvistettava ajokelpoisuus viiden vuoden välein.  Minun käsitykseni mukaan Kallen kortti oli vanhentunut  ja sitä jäi Kallekin miettimään, kun lekuri pyysi minut sisään.

...Nyt tuli keskeytys. Tuli yksi risaikkunan vaihtaja taloon...

Jatkuu huomenna.