Nimittäin "Karjunpää ja karmea kuolema" jatkaa uskomattomia sekoilujaan huomenna, lauantaina. 
Onneksi tänään melkein koko päivän satoi. Niinpä pystyin paneutumaan jo itsekin unohtamaani jatkojuttuun.  Eikä ihme, sillä viimeisin osa ilmestyi huhtikuun yhdeksäntenä päivänä.  Tarkoitus oli julkaista jatkoa viimeistään elokuun alkupuolella, mutta kun ei varsinaista deadlineä ole, niin tämmöistä tämä on:  aina on jotain muuta, eikä ole aikaa ja pitäisi palata vanhaan juttuun ja kaikki on unohtunut tai melkein.

Onneksi (?) pari ploggaajaa on jatkoa kysellyt ja pistellyt samalla laiskaa kirjoittajaa omaantuntoon, että sinähän lupasit.  Mukavaakin toisaalta, että joku muistaa ja on kiinnostunut.  Se jopa hivelee egoa, joka ei tosin kovinkaan suuri ole.  Oma päänikin on suurempi, tai ainakin vähän turvonnut.  Ja tänään jatkoa funtsiessa se paisui hieman lisää.

Lisäksi Karjunpään nahkoihin ujuttautuminen monen kuukauden jälkeen oli huomattavan vaivalloista.  Varsinkin, kun...

Enpä paljasta enempää.  Lukekaa lauantaina viimeistään illansuussa, mitä kauheaa Karjunpää on kesästä irti repinyt.  Onko se edes hengissä?  Löytyikö kuollut mies?  Kestikö poliisin tupakkalakko, vai ratkesiko mies kaiken lisäksi ryyppäämään?  Miten vaimo kestää rentun retkutuksia! 

Entä pysyykö kirjoittaja sietämättömän Karjunpään läskisessä nahassa?  Sopii epäillä!