Obeesia haastoi minut meemiin. Annettuun kahdeksaantoista sanaan pitäsi reagoida kuhunkin muistamalla lapsuus/nuoruustapahtumia tai sanan tuomia mielikuvia.  Jotain siihen suuntaan.  En kerkeä varmaan koko rimpsua, vaan vähittäiskirjoituksella.

1. Kampa.
Olimme tulossa Saarijärveltä Jyväskylään pahan myräkän jälkeisessä kelissä linja-autolla äitini ja hänen  nuorimman veljensä Pentin kanssa.  Auto oli jokseenkin täynnä.  Eräässä lyhyessä, mutta jyrkässä alamäessä linja-auto luisti auraamattomalta tieltä kaarteenpuolelle hunttaan ja melkein kaatui.  Lunta oli niin paljon, että siitä tuli n.s. pehmeä lasku. Tietysti ihmiset törmäilivät ja kaatuilivat, mutta mitään mustelmia pahempaa ei ollut seurauksena.  Onnistuimme ryömimään tielle ihmettelemään. Minä, alle kouluikäinen, en osannut edes säikähtää.  Aikuiset tietysti siunailivat tapausta vilkkaasti.  Äidin veli, kymmenkunta vuotta minua vanhampi, näytti vähän kalpealta ja kokeili kämmenellään pers´taskuaan ja totesi sitten helpottuneena: "Onneks ei kampa katkennu!"

2.  Lintu.
Vanhempani viettivät parin kesän vapaansa siirtolapuutarhassa.  Olinhan siellä minäkin, vaikka tytöt ja tanssilavat olivatkin siinä iässä tärkein kesäharrasteeni.
Räksät olivat tietysti paha riesa  kypsyville mansikoille ja marjoille, kun kesäasukkaat halusivat niistä itsekin nauttia ja siksi niiden hävittämiseen suhtauduttiin hyvin myötämielisesti. Kerran seurasin poikajoukon ilmakiväärillä räiskyttelyä läheisessä lepikossa.  Räksät näyttivät pitävän poikia pilkkanaan:  yhteenkään ei osunut.
Isona poikana sanoin vähän leuhkana yhdelle pikkujätkälle, että annas kun minäkin... Tähtäsin yhtä oksalla kököttävää lintuparkaa ja pudotin sen eka kudilla.  Ojensin aseen takaisin yrittäen näyttää John Wayneltä ja poistuin hitaasti askeltaen paikalta.
Vielä tänäänkin kaduttaa se, että piti leuhkuuksissaan tappaa se viaton lintu.

3.   Meri.
 Olimme teltan kanssa kesälomaretkellä, vahempani, velipoika ja minä.  Yövyimme Yyterissä. Vähä vierastin koko paikkaa: hienoa hiekkaa dyyneinä kuin Saharassa.  Jano tuli pelkästä katselusta. Onneksi pääsi mereen uimaan.  Paitsi että kahlata sai kyllästymiseen asti, eikä vieläkään päässyt uimasilleen.  Ja kesken kaiken Ruotsin puolelta nousi mustana möykkynä pilvirintama. Ja ennenkuin pääsimme rantaan, pään päällä jyrisi, salamoi ja satoi kaatamalla.  Hieno Saharan hiekka oli muuttunut hetkeksi inhaksi liejuksi.  Siinä sinulle suomalaista merta.

4.  Kello.
 Mummolan kello kumisi uhkaavan tummana öisen hiljaisessa talossa.  Se ilmoitti tasatunnein tarkan ajan lyöntiensä lukumäärällä ja minusta tuntui, ettei yö lopu koskaan.
Kun sitten heräsin, aamu oli jo pitkällä, kahvin tuoksu tuntui nenään.  Kello löi ihan hiljaa kahdeksaa.

Jatkuu, kun kello lyö...kenelle?