Vein äsken roskaämpäriä ulos. Lunta tuppasi solkenaan taivaan täydeltä.  Ainakin meidän tonttimme kohdalla.  Onneksi ei tarvitse koko hehtaaria kolata, yleensä sellainen puolen tunnin reippailu riittää.  Pariin talveen ei ole tarvinnut katollekaan mennä luomistehtäviin.  Tosin syksyllä pompin siellä monta kertaa, kun tietyltä suunnalta puhaltava tuuli onnistui kääntämään tv-antennin vinksalleen.  Lopulta sain sidottua pitkän pystyvarren niin tiukkaan, että ei ole viime aikoina kääntyillyt.  Vaikkakin voimistelusta se kiipeilykin käy ja tekee selälle hyvää.  Tosin saattaisi olla turvallisempaa voimisteluttaa selkää ihan lattiatasossa.  Kissan karvatuppojen keräily auttaa.

Niin, piti sanomani, että katto on sen verran loiva, että lumi ei siitä ihan vähällä itsestään valu.  Paitsi sitten ihan loppukeväästä, mutta mahdollisen puolen metrin lumikuorman kanssa ei uskalla riskeerata.  Vielä se ei toimenpiteitä tarvitse, mutta pahassa lykyssä lunta voi vielä tulla vaikka kuinka.  Ei anneta kalpean auringon vielä hämätä, vaikka se aika ajoin lasin läpi lämmittääkin. Kun katolta kolaa sitä paksua ja yleensä painavaa lumikuormaa, niin se käy oikeasti työstä.  Silloin tuntuu, että niitä kattoneliöitä ja lumikuutioita on ihan liikaa.  Hyvä sydäntesti se on, ei tarvitse terveyskeskukseen rasitustestiin mennä.  Toistaiseksi ei myöskään piipaa-autoa ole kaivattu.

Harmittaisi suunnattomasti, jos vaimo joutuisi hankkimaan uuden ja ehjemmän miehen ihan sen takia, että katolla työt jäivät kesken.  Saattaisi tehdä kaikki muutkin hommat paljon paremmin.  Se se vasta suututtaisikin niin, että jos hengissä olisi,niin kohtauksen saisi.  Tosi on, ite kyllä kattoni hoidan, s:na!