Vieno tuuli kuiskailee puiden lehvistöissä.  Aurinko lämmittää aamukankeita jäseniä terassilla.  Kissa hiipii jalkoihin yöjuoksuiltaan ja vaatii kunnon rapsutuksia ja niitä myös saa.  Juomme vaimon kanssa suoraan pullon suusta kylmää omenalimsaa.  Hyvää! 
Niin, olen pari päivää rustannut kesäterassia talomme eteläpäätyyn.  Idean sain tuijotellessani ikkunoiden tasalle kohonnutta vuohenputkiviidakkoa:  pitäis ees vähän siistiä!  Viikatetta en arvannut käyttää, koska alue oli siilien läpikulkupaikka.  Käsin repimällä sai osan rikkajuuristakin irtoamaan.  Reisilihakset (?) olivat kovilla siinä kykkiessäni.  Sainkin melkoisen alan suht´koht siistiksi.  Kissa kävi tarkastamassa ja hyväksyi.
Tyhjä alue kaipasi täytettä.  Olisiko viltti mitään?  Ei, ötökät sen vain valtaisivat.  Jotain tukevampaa?  Ei kiitos, en ollut käynyt edes Alkossa, vaikka Juhannus painoi päälle.  Jaa, olihan siellä varastossa muutamia joutavia, sentin paksuisia vanerilevyjä.  Muutamia lankkuja alle ja kaksi levyä päälle - ja kas, siinäpä oli melkein kuin pieni tanssilava.  Oli se vähän vinossa, sanoi sen silmäkin.  Mutta ei väliä: tärkeintä on työn nopeus, ei sen laatu.  Jos panostan laatuun, niin työ jää taatusti kesken.
Pitihän se lava kalustaa.  Hain rompehuoneesta jostain 40- 50-luvulta peräisin olevan, ruskeaksi maalatun pyöreän pöydän (sitä sanottiin tupakkapöydäksi) sekä punaiset ja keltaiset pinnatuolit.  Levyjen keskisaumaa ja kokonaisilmettä pehmentämään vanha räsymatto ja pöydälle ruukkuruusu.
Ja kesäterassi oli valmis parin käden käänteessä ilman taloudellisia menetyksiä.
Kattona toimivat kaksi tuuheaa vaahteraa, muutama niemeämärön pensas, juuri kukintaansa aloitteleva ruusupuska ja yhdellä kulmalla ylikorkea orapihlaja ja varjoonsa tukehtuva kataja.  Ne muodostavat sopivasti iltapäivän varjon, aurinkoa voi nahkaansa ottaa iltapäiväyhteen asti.

Siinä oli tarkoitus viettää aattoilta vaimon kanssa kahdestaan kaapista löytyneen mansikkaliköörin lopusta nauttien.  Mutta sitten tuli Ari tuosta puolen kilometrin takaa kutsumaan aattoillan savusaunaansa ja kokolle ja makkaralle ja parille hömpsylle kukaties.  Ei siinä tarvittu hevosenpäitä sänkyyn, kun oitis suostuttiin.  Olihan siitä tosin ollut opientä puhetta joku päivä aikaisemmin, kun tavattiin kaupan kassalla, mutta nyt tuli tilauksen vahvistus.  Kun saan vielä vaimon raahattua sinne, se kun on vielä erakompi kuin minä.

Niin että oikein riittoisaa Juhannusta Jäniksenselälle, kuopukselle, Merille pesueineen ja molemmalle satunnaiselle lukijalle.  Toivottaa Iisi, vaimo, Kulkuri, siilet ja lintuparvet.