jäi aikoinaan Suomi - Neuvostoliitto maaottelussa niukasti toiselle sijalle ja siitä on syytä olla ylpeä. Hopea ei ollut häpeä, vaikka aika kalliksi tulikin. Isäkin osallistui sodan lisäksi sotakorvausponnisteluihin. Viimeisen päälle huoliteltua puutavaraa meni junalasteittain rajan yli.  Joku oli leikillään heittänyt eläimen raadon lastin päälle.  Tuli takaisin koskemattomana, olivat vähän tarkkoja poikia, vaikka muuten ei ollut omissa hommissa millään mitään väliä.

Ei ollut kuitenkaan Venäjän syytä, että Suomi jäi vihon viimeiseksi euroviisuissa.  Jotenkin maistuu silti tuttu, hapan maku.  Ollaan etukäteen vedonlyönnin kärkisijoilla - muka.  Sitten jotenkin koko homma nuukahtaa lähtösijoilleen.  Kuten aina ennenvanhaan, kun Suomen laulajat olivat niin hermona, ettei meinannut mikki pysyä käsissä.

Nyt ollaan kansainvälisiä ja ihan rentoja, mutta kun eivät naapuritkaan äänestä kuin omia naapureitaan - viisuista viis - niin niukkuus iskee pisteissä.

Voitettiin kerran jääkiekossakin maailman mestaruus ja euroviisumestaruus, joten jäädään kiltisti muistelemaan niitä ja lopetetaan enempi yrittäminen, sillä yrittänyttä ei laiteta.

Tosin en ole ikinä ymmärtänyt, mitä tuo sananlasku oikeasti tarkoittaa.