Kissa innostui mouruamaan vähän ennen seitsemää.  Käskin sen olla hiljaa, että ihminen saa nukkua.  Ei se uskonut vaan lisäsi volyymiä kynsimällä eteisen mattoa.  Valpastuin ihmettelemään, että missä vaimo lienee, kun ei reagoi.  Juuri noustessani sängyn laidalle istumaan vessan ovi kävi ja kissa murahti tyytyväisenä, että edes joku tajuaa päästää hänet aamutoimiinsa.

Asetuin kiireesti pitkäkseni, mutta vahinko oli jo tapahtunut:  silmät räpsyivät aivan liian pirteästi, jotta niihin olisi saanut unen taikaa takaisin.  Eivät edes parit asennon vaihdot auttaneet.

Muistin sitten, että seitsemältähän alkoi Suomi - Ruotsi jääkiekko-ottelu Vancouverista.  Epäröin jonkin aikaa, sillä pelkäsin sieltä suunnalta lisää huonoja uutisia.  Kahviakin teki jo mieli, joten otin riskin.

Ei olisi pitänyt, sillä selkään tuli että raikasi.  Suomalaisesta, sinne tänne ryntäilevästä lammaslaumasta ei olisi ollut edes Timbuktun ikämiesjoukkueelle mitään vaaraa.  Kolme nolla, yhtä hyvin olisi voinut olla kuusi nolla tai melkein mitä tahansa.

Pahantuulisena lähdin lumitöihin.  Lunta olikin kerääntynyt yllättävän paljon.  Kuten tavallista, niin oikea työ asetti asiat oikeaan suhteeseensa ja tulin takaisin sisälle hyväntuulisen rasittuneena.  Ehkä niiden koivujen ja selänteiden olisi paras mennä kolaamaan lumikinoksia sinne vuorille, niin pysyisivät fyysisestikin paremmassa kunnossa.

Alkoipa hiljalleen sadella lisälunta.  Ehkä huomenna pääsen taas hyvän tuulen töihin.  Laittakoon suomalaiset ns. urheilijat vaikka ryyppyjuhlat pystyyn siellä Kanadassa.  Luulisin niistä paikallisista löytyvän hyviä juomakavereita, mikäli oikein muistan Kyproksen ajoilta.  Kanuskit olivat aina valmiit pieneen pahantekoon tai hauskanpitoon, kun vain pikkaisen vihjaisi.