Valkoista laastia ropisi katosta maassa makaavan Karjunpään selkään.  Osansa sai selällään retkottava Susiluotokin, joka availi suutaan kuin kuiville joutunut hauki.  Ääntä ei kuitenkaan tullut, eikä kukaan olisi kuullutkaan haulikon kaksoislaukausten jälkeen.

Ampujan aseen pitkä piippu osoitti edelleen kohti kattoa, johon se oli tönäisyn ja laukauksen voimasta kääntynyt.  Kasvot piipun takana olivat kalpeat ja ilmeettömät.  Mutta itse mies huokui kuin maratoonin jäljiltä.  Suu muodosti sopertelevan kysymyksen:

- Kuka halvattu ampui?

Karjunpää ähki hetken ja vääntäytyi sitten istualleen.

- Laitapa se tuliase sivuun, niin kenrronpa sinulle uutisen.  Pane se heti pois, tai saat semmoisen selkäsaunan, josta isävainajas olis vieläkin kateellinen!

Mies laski haulikon hitaasti eteensä lattialle, josta Susiluoto sen haroi itselleen.

- On niitä panoksia lisää tuolla vessan lääkekaapissa, jos niinkun...

Mies viittasi käsi täristen taakseen.

- Eiköhän se ole tässä tämän päivän osalta, jatketaan harjoituksia sitten parin vuoden päästä, kun pääset taas vapaaksi. 

Karjunpää kääntyi vaivalloisesti kontalleen ja siitä hieman huojuville jaloille auttaen sitten Susiluodon pystyyn.

- Anna kun vähän siivoan selkääsi, mieshän on ihan kipsissä. mutta punasta ei onneksi näy.  Aika hyvin reagoitu tuon ikäiseksi mieheksi.  Että tattista vaan, voin minä kunnon konjakit tarjota kun kerran henki säilyi.

- Mitäpä tuosta.  En sitä sen enempää kerennyt miettiä, mutta kunnon tujaus olisi nyt paikallaan.  Ei isännällä olisi kaapissaan.

Mies ikään kuin havahtui toimimaan:

- Tosiaan, mitä minä nyt kahvista höpöttämään.  On tuolla olohuoneen hyllyssä vanhaa viskiä.  Konjakki tuli jo juotua.  Jos se viski...

- Sekin käy tähän hätään.  Laitetaan tämä haulikko ensin vaikka tuonne hattuhyllylle ja minä otan ne panokset sieltä lääkekaapista talteen, ettet niitä enempi rupea tuhlailemaan.  Sitten me tämän Karjunpään kanssa otetaan yhdet napanterit ja sinä kerrot, että mitä helvettiä sinä tällä tappohommalla oikein meinasit.

Mies jäi tuijottamaan Susiluotoa, käänsi sitten katseensa vaivalloisesti Karjunpäähän.

- Karjunpää, perkele.  Sehän on Karjunpää!

Karjunpää katsoi vastaan:

- Hyttynen, jumalauta.  On se ite Hyttynen!

Jatkuu...