Tunsin itseni kameliksi käydessäni tänään kaupassa viimeisen kerran ennen joulua.  Miten tavaraa voi kertyä niin paljon.  Vaikka tein jopa listan kotona, niin vielä kaupassakin juolahti mieleen, että ai niin, sitäkin piti ostaa, ja sitä kanssa.  Niinpä auton peräkontista piti hakea pussukoita kolmesti kotiin tultuani.  Uskomatonta.  Silti pelkään, että kaapit kumisevat tyhjyyttään muutaman päivän päästä, kun kaupat jälleen avautuvat.  Tosin todempi taitaa olla se tosiasia, että minuun iski ruokaostohysteria eli hamstrausvimma.  Onneksi ei lahjojen suhteen sellaista tapahtunut.  Mitenkähän olisi käynyt, jos olisin kaupungin villiin menoon sekaantunut.  Parhaillaan varmaan peruuttaisi rekka-auto pihaan piip piip piip ja tonttukomppania muodostaisi ketjun lavalta kotiovelle, ettei menisi töissä aattoon asti.

Parhaillaan kolmosen sää huutelee kunnon lumipyryä huomiseksi, juuri pahimpaan menoliikenteeseen.  Toivottavasti osaavat ajaa varovasti ne, joiden on pakko pakkautua tien päälle.  Varjelusta heille, ja tervettä järkeä rattimiehelle.  Ja apukuskit, pitäkää mölyt mahassanne! 

Talitintit ovat myös aloittaneet joulumässäilyn.  Niitä tanssii kymmenittäin ruokintapaikan tienoilla, pähkinöitä tarvitsee lisätä kaksin verroin normaaliin verrattuna.  Kovia ovat nokkimaan myös kauraa ja aurinkosiemeniä.

Huomenna laitan toisen pienen viljapossun kinkun uuniin.  Kaiken varalta.  Olisi radikaalimunaus, jos kesken joulun järsittäisiin pelkkää luuta.  Etenkin, kun molemmat kinkut ovat luuttomia.  Miltähän kulunut luudan pätkä maistuisi savustettuna ja grillattuna, runsaalla sinapilla päällystettynä.  Vaatisi varmaan kovan luokan eläytymistä.

Kaikki maan joulunviettäjät:  eläytykää!