Lievästi nyt sitten röyhtäyttää, kun kävin puutarhassa kissan kanssa tutkimusmatkalla. Raparperit olivat jo komeita nuorukaisia, väänsin irti neljä ja söin kaksi. Olivat vielä hyvin lievän makuisia. Mutta joka tapauksessa kesän ensimmäinen saalis. Aurinko kuumensi loivaa puutarharinnettä niin, että piti esiintyä yläosattomassa. Hain varastosta vanhan, punaisen pillerituolin, sijoitin sen kuusen suojan puolelle, ettei tieltä näy ja otin hetken aikaa aurinkoa. Kaikenlaista puuhaa olisi, kun vain viitsisi. Tuntuu siltä, että mitä villiintyneempi tarhasta tulee, niin sitä enemmän siellä on istuinpaikkoja. Viime kesänäkin muutamat paikat kävivät lähes kulkukelvottomiksi, niin äkkiä tämä paikka villiintyy. Kyllä tänne sata pygmiä ja Mustanaamio mahtuukin. Hero ja Devil saavat jäädä sinne oikeaan viidakkoon. Diana on tietysti tervetullut - ja Kulkurille joku nätti villikissa. Vaimolle ei kerrota. Voi kyllä ihmetellä sitä pääkallonkuvaa ukkonsa leukapielessä. Tai ei vaiskaan, juodaan Fantomin kanssa muutama keskari ja se päihtyy, sammuu ja eksyy suomalaiseen sekametsäviidakkoon. Dianan minä houkuttelen ja viettelen perunapenkin ja mansikkamaan laadintaan.
Itse istun punaisessa pillerissäni, juon vielä yhden oluen. Illan viiletessä vien vanhan täkin ulkovarastoon, johon Diana saa tehdä itselleen petin ja saa kissan ja sen villikissan seurakseen.

Mitä te oikein kuvittelette. Enhän nyt viattomalle Dianalle uskalla ehdottaa makuuhuonetta, kun se vaimokin on siellä ja on vielä herkkäuninenkin.

Ohhoh, kylläpä tuo aurinko raukaseekin. Taisin jopa nukahtaa ja nähdä jotain unta.  Aurinkokin alkaa jo hipoa laakson takana nousevan vuoren kuusimetsän latvoja. Kissakin on hiipinyt jonnekin kiivaasti kasvavan heinikon sekaan omenapuiden alle. Pian nekin kukkivat.  Kun ei sitten yöhallat iskisi. Uutisille tästä täytyy...