Eilen ymmärrykseeni tunkeutui tieto, että viikon päästä on vappu. Niinpä ostin kaupassa käydessäni sen kunniaksi suklaatuutun ja menin nauttimaan siitä kaupan tuntumassa sijaitsevalle penkille. Siitä saatoin tarkastella näköetäisyydellä sijaitsevaa paneloitua, valkoiseksi maalattua, sievää rakennelmaa. Siinä se oli muistomerkkinä menneltä ajalta - nykyisin kai kauppias Rantasen varastona. Kauppiaalla on useita vanhoja liikekiinteistöjä aivan ydinkeskustassa. Pitää niistä hyvää huolta, arvostaa kaikkea vanhaa pitäen edes yhden palan kirkonkylää katsomisen arvoisena.

Siinä samassa paneelimökkerössä oli 50-luvulla kioski, jossa myytiin vappuaatosta alkaen myös jäätelöä. En muista, avattiinko koko kioski myös silloin. Jäätelö oli kumminkin se avainsana, koska kaupoissa ei siihen maailmanaikaan ollut pakastimia - eikä siis jäätelöäkään. Minulla kesä alkoi vappuaatosta. Oli niin mukava ostaa vappupäivänä vielä se toinen jäätelötötterö, istua linkkiaseman edustan penkillä jalkoja heilutellen, punalippujen värittämää marssia katsellen ja kylmää vaniljaa nuollen. Se oli juhlaa, se!

Nytkin taas hampaita paleli, kun haukkasin palan tuutistani. Vanha kioski könötti paikallaan ja minä melkein siinä, missä lapsenakin. Mitäpä me tänään muutakaan - kaksi eläkeläistä.