Tosi laiska päivä on ollut hallitseva piirre.  Laiska tekemisiään laskee eli vein tavaraa kompostoriin.  Ihan sulalta näytti ja talon pohjoispuoleltakin oli lumi lähes sulanut.  Kuopus käväisi ja toi mustepatruunan printteriin.  Ei jaksa mokoman takia vasiten kaupunkiin.  Sai kahvia juodakseen, mutta omenapiirakka ei kelvannut, kun pudottelee paria ylimääräistä kiloa yltään.

Otin jo jauhelihan pakkasesta, mutta hetken päästä laitoin takaisin tajutessani kellon olevan jo turhan paljon kastikkeen tekoon, joten lusikoimme sienikeittoa lisukkeena lohileivät.  Täytyy yrittää huomenna uudelleen.

Kauppaankaan ei tarvinnut mennä, joten otin ruokaperräiset.  Kun havahduin, vaimo pilkki keittiön pöydän ääressä huolimatta säkenöivästä seurastani.  Meni sitten hänkin oikein pötkölleen, joka on aika harvinaista. Onkin nukkunut jo pari tuntia.

Varmaan Tonttulassa on yhtä hiljaista tähän aikaan vuodesta.  Ei ilkeä edes ikävystyä, kun muistaa, miten monta kertaa tälläistä rauhaa kaipasi joskus pitkien työrupeamien aikana.  Haaveili, jos kerkesi, miten sitten eläkkeellä ei edes tikkua ristiin laita, jos vain hengissä sinne asti selviää.

Enkä ole laittanut, kun ei ole tulitikkuja.  Sytkärit onkin hankala ristiä.  Sormet kyllä voisi lomittaa ja heittää pieni toive tuonne ylös:  Anna meille ymmärrystä nauttia näistäkin elon päivistä.