Tulevana sunnuntaina kokoonnumme pienellä joukollamme kirjalliseen, kuukausittaiseen iltapäivätuokioomme.  Edellisellä kerralla (saunaretki Päijänteen rannalle) sovimme tulomatkalla, että siihen kykenevä(t) kirjoittaa joulurunon, kynnelle kykenettömät sitten kuuntelevat ja ovat tykkäävinään. Vaikka sisimmässään miettivätkin, että paremmin olisin kirjoittanut, jos vain olisin osannut.  Minullakin hampaat vähän pitenivät ajatellessani, että taasko se joulu, joulu, joulu, voi pyhä Sylvia. Että kaikki maailman joulurunot on miljoonaan kertaan kirjoitettu ja loput sävelletty.
Takaraivossa kai kaalimato sen verran kumminkin kaiveli, että arvellen tarjoan arv. raadille ja teille, lukijani seuraavaa joulujollotusta:

MITÄ  JOULUNA  TEKISIN

Ryhdynkö radikaaliksi
ellei sitten hapankaaliksi.

Parempi olla vähän tollo
kuin joku vanha kollo

Ryhtyisinkö joulupukiksi
tai vaikkapa ristilukiksi

Laatisinko jalon tekstin
jos vain hoitaisikin pikku seksin

Vetäydynkö loukon suojaan
vaiko porukoissa juomaan

Antaisinko mennä kahtasataa
taikka kovan vauhdin laistaa

Paljonkohan haave maksaa
onko siihen edes taksaa

Jaksankohan enää painaa
kun elämä on pelkkää lainaa

Tulee sentään vielä joulu
pian alkaakin taas touhu!