Puoli kolmen aikoihin tulin kylältä.  Siis päiväsaikaan.  Ja tietysti suurin osa pyöräkassin sisällöstä oli erilaisille pihan ihme-elikoille.  Kaikenlaiseen  ihminen ryhtyykin, mietin, kun kissa tuli haukotellen ulkovarastosta ja loikkasi kevyesti pihapöydälle merkiksi siitä, että ruokakin kelpaisi. Siinä olikin jo suojapaikassa valmiina kanaa  kastikkeella - pussi. Tosi herkullinen tuoksu siitä lehahtikin.  Teki nälkäisenä mieli itsekin maistaa. Valutin pussin sisältöä teevadille kissan nuoleskellessa huuliaan, kun tunsin jonkun järsivän akillesjännettäni!
Niinpä tietysti, pihamme kauhukakara ja Riitunrinteen sissi pääsi taas iskemään - ja raukkamaisesti takaapäin.  Se oli tietysti lukenut historian kirjasta, miten voittamattomillakin on akilleen kantapäänsä.  Miksei samantein lingonnut kiveä otsaani!
Joka tapauksessa istahdin äkkiä penkille, nostin jalat ilmaan ja siinä asennossa tyrkkäsin teevadin kissan eteen, toisen astian kurottelin penkin alta siilin kärhätessä ässämutkaa etsien vihollistaan.  Valutin loput pussista siiliä varten, se sentään kelpasi, vaikkei tonnikalaa ollutkaan.  Ahneen nälkäisinä söivät molemmat, kissa pöydällä ja hörhö penkin alla.
Kuin varas hiivin salaa kasseineni sisälle ja kerroin vaimolle, että se ahdistelija iski taas.  Minusta se ei ollut ollenkaan naurun asia.  Otin jääkaapista sinne unohtuneen, avatun kissanruokapussin, riistaa kastikkeella ja menin sitä petoa hyvittelemään lisää.  Se olikin jo tyhjentänyt vatinsa, mutta oli edelleen verenhimoisen oloinen.  Riista sentään kelpasi.  Kissakin jäi vähän ihmetellen pöydältä katselemaan, kun sen ruokaa hotkittiin parempiin suihin.
Kohta oli sekin vati tyhjä.  Asetin raksukupin sen eteen.  Se raksutteli pari noin muodon vuoksi, mutta alkoi sitten jälleen ahdistella jalkojani.  Jalkafetissi selvästi!  En tiennytkään siileillä olevan semmoisia taipumuksia.  Siihen kun liittyy vielä suunnaton ahmimisvietti, niin se vaatii jo pidempää psykoanalyysiä. Mitähän psykiatri sanoisi, jos menisin vastaanotolle siili kainalossa.  Voin kyllä kuvitella, mutta kuka laskun meksaisi?  Voin kyllä antaa tilini numeron.

Taidan tilata taksin, ottaa hörhösiilen mukaan ja viedä sen niin kauas kuin rahani riittävät.  Ja lopuilla ostan jotain juomaa - unohtaakseni!