Aamupäivällä hyppäsin (oik. könysin) bussin kyytiin ja käskin kuskin ajamaan suoraan Jyväskylään, tai... Moni muukin oli menossa samaan suuntaan vähiä rahojaan tuhlaamaan.  Tietysti viinakauppaan menossa, mokomat lörppähuulet.  En minä vaan!
Sateenvarjokin oli mukana.  Siksi ei satanutkaan kuin muutaman pisaran verran.  Ensin piti mennä tietysti Mestarin Herkkuun ostamaan sellaista, mitä ei paikallisesta saa:  hevosen lihaa (aah!), valkosipulisuolakurkkuja (lörps!), isoja muikkuja (miau!).  Muikuista osa tietysti kissalle, mutta myös pannulle paistumaan (aah!).  Piti myös ostaa uusi pyöräkassi, kun edellisen turmelin peruuttaessani autolla sen päälle viime syksynä.  Se kulki  jo kuin vanha kulkukoira, joten piti päästää se eläkkeelle.  Uusi onkin hieno - ja kallis.  Mutta edullisempi kuin auto.  Eikä kuluta minkään sortin polttoainetta vaan ihan lihasvoima riittää.  Tiimarista hankin parit lukulasit niin, että yhdet voi pitää konetta naputellessa, toiset sohvalla lehteä/kirjaa lukiessa, kolmannet (vanhat) vessatoimissa (siellä Wallander loppusivuilla).  Neljännet (ne rasvaisimmat) keittiöhommissa.  Niihin ei monta euroa tuhlaantunut.
Kännykkäkauppaan poikkesin uusia malleja katsomaan.  Viehättävä neitonen pehmitti minut parissa minuutissa ja myi kolmegeen hyvin edullisesti.  Siinä ei edes rahaa käsitelty.  Katos, en minä muuten, mutta kun sai halvalla.  Oppisi vielä käyttämäänkin sen hienouksia.  Muutaman kuvan otin jo pihan poseeraavasta oravasta ja lötköilevästä Kulkurista.  Jossain kohtaa on pakko opetella (esikoisen opastuksella) laittamaan kuvia tänne.  Paitsi omakuvilla ei kärsi säikyttää edes satunnaisia lukijoitani.

Jaa, niin.  Olin ihan unohtaa.  Pitihän siellä Alkossakin käydä, ihan vain tarkistamassa asiakastilanne: että millainen ryysis siellä mahtaa olla?  Eihän siellä ollut juuri ketään!  Sitä ihmettelimme yhdessä kassahenkilön kanssa.  Hän kyllä arveli, että huomenna tietää jo toisenmoista tahtia kassan kilkuttelussa.
En sentään ilennyt sieltä tyhjin käsin lähteä.  Luulisivat pian, että siinä se taas yksi raivoraitis hyypiö käy irvailemassa.  Kallistahan se viina on Suomessa, joten otin yhden Irish Creamin niin kuin kirkkaan vaihtoehdoksi.  Että on sitten Jussina vara mistä valita.  Ja jos ei tee mieli Jussina, niin ainahan niitä hetkiä tulee, jolloin iloon tai murheeseen tarttee jotain ytyä saada.

Hyvin se uusi pyöräkassi täyttyi kaupungin tuliaisista.  Kissa oli sateen uhkan takia sisällä odottamassa, kun kolmelta kotiuduin.  Se mokoma haistoi ne muikut heti.  Voi sitä naukumista ja mielistelyä!  Hetihän sille piti pari muikkua paloitella, en edes vaatteita ehtinyt vaihtaa.  Seuraavaksi piti viedä linnuille ja oraville sapuskaa, kun niiden ruokapaikalla oli lappu luukulla.  Vasta sitten kerkesin ajatella ihmisen nälkää.

Tosiaan, nappasinhan sieltä Mestarin Herkusta yhden kuuman tipusenkin, kun se siellä kiehnäsi ruskettuneena ja maukkaan tuoksuvana.  Toin sen tietysti mukanani, irrotin toisen säären vaimolleni ja toisen itselleni.  Sitten herkuteltiin.  Rinnat jätimme toiseen kertaan.  Taidan käydä illalla vähän nipistelemässä sitä.

Raskas reissu vaati  veronsa, piti ottaa puolen tunnin tirsa-annos.  Ja kissakin oli oman muikkuannoksensa jälkeen pitkän tovin aivan kanttuvei.  Juhannus voisi vaikka alkaakin.  Minun puolestani.  Vaikka sateen kanssa.  Ei haittaa.  Kotona kumminkin ollaan.  Vedenpitävän katon alla.