Tosi ryysispäivä tanään, suhteutettuna tietysti normaaliin erakkoelämäämme, jolloin ei kukaan käy koskaan ja ovikellon soidessa ihmettelemme vain sitä, että mikähän rahankeräys nyt on menossa.

Tänä aamuna nousin hyvissä ajoin lumitöihin, sillä eihän sellaista huolimattomuutta voi edes itselleen sallia, että alan ammattimies joutuisi ajamaan ison autonsa lumen peittämään pihaan ja vielä kahlaamaan raskaine työvälineineen loppuja viittätoista metriä, kun ei  pienempääkään autoa saa ihan ulko-oven viereen.

Kaksikymmentä vuotta sitten se vielä onnistui.  Jossain tallessa on valokuvakin punaisesta Volvo 343D:stäni melkein nojaamassa ulko-oveen, jolloin periaatteessa saattoi ikkunan auki veivaamalla pujotella taloon sisälle.

Sittemmin - omaa saamattomuuttani tietysti sekin - puusto on vallannut pihapiirin armottoman luonnonlain turvin.  Jopa pikkaraiselle Ford Ka:lleni jouduin hieman kesällä katkomaan pensaiden roikkuvia oksia.  Nyt, lumen painosta ne roikkuvat jo hyvin lähellä Ka:n kattoa.  Pitäisiköhän vaihtaa matalaan urheilu - avoautoon.  Lehtipuhaltimella varmaan olisi hyvä puhaltaa kevyet lumet pois istuimilta. 

Ystäväni Putkimies tuli kutsuttuna korjaamaan pienen WC:mme vuotavaa pöntön sulkuventtiiliä.  OIlihan se tiputellut ties kauan, mutta hillitysti siten, että venttiilin alla olevaa muovikippoa tarvitsi tyhjentää vain silloin tällöin.  Olin jollain tapaa jopa kiintynyt siihen venttiiliin, joka oli peräisin peräti talon rakentamisen ajoilta, toinen ns. perhosen siipi katkenneena se yritti viimeiseen asti hoitaa sille annettua tehtävää.

Lopulta, joulun alla se joutui antamaan periksi.  Kuten tämän iltaisen elokuvan "Postia pappi Jaakobille" päähenkilö joutui lopulta riisumaan liperinsä, niin joutui sulkuventtiilikin antautumaan modernille, taipuisalle letkulle.  Jonka kyljessä se sulkuventtiilikin on tuskin havaittava nysä.

Homma valmistui tietysti hyvinkin kätevästi ja pikaisesti.  Vähän siinä tosin Putkimiehen nokka tuhisi, kun kolmen kuution mies ahtautuu kahden kuution vessaan.  Mutta ammattimieheltähän se käy.

Vaikka olimme juuri edellisiltana novellikossa järjestelleen Putkimiehenkin kanssa maailman asioita, niin silti meni pari tuntia pienempien, paikallisten epäkohtien puntaroimiseen ja fiksaamiseen.  Vaikka hän on äärimmäisen kiinnostunut kissapsykologiasta - kuten minäkin - niin Kulkuri suhtautui äärimmäisen epäluuloisesti Putkimiehen työn ääniin vessassa ja hänen lähdettyään kävi tutkimassa työn jäljet henkilökohtaisesti.  Ei moittinut työn jälkeä.  En sitten minäkään.  Kulkuri ymmärtääkin paljon enemmän näistä työnjohtoasioista.

                                                           *******************

Kohta Putkimiehen lähdettyä ovikello soi jo toisen kerran samana päivänä.  Voi hyvä tavaton, eikö tässä maailmassa saa enää hetken rauhaa!  Oven takana oli paksukarvainen, musta koira, joka oli innokkaasti pyrkimässä sisälle, mutta kaulapannasta lähtevä hihna esti sen aikeet.  Remmin päästä löytyi vaimon siskon esikoinen, joka oli tienoilla kulkiessaan tullut vanhuksien vointia katsomaan.  Erakkoudestamme huolimatta ilahduimme suuresti.  Tosin koira piti sitoa pihapuuhun kiinni, koska Kulkuri hallitsi sisätiloja.

Sukulaistytöllekin tarjosimme samaa kuin Putkimiehellekin: CocaColaa jäillä - illman bacardia.  Ei sitä kolmatta lajia olisi tosin ollutkaan.  Tuli vain siinä mieleen, että voisi joskus kokeilla sitäkin sekoitusta, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.  Tosin muistini mukaan sekoitus on tosin houkuttava, mutta turhan makea aiheuttaen sietämättömän krapulan.  Että en ehkä kuitenkaan sitä kolmatta...

Kulkuri on selvästi isäntänsä tavoin ihastunut kaiken sorttisiin naisiin, koska lähentyi kovasti sukulaistyttöä (jolla on jo isot, jääkiekkoilevat pojat ja kookas, komea mies), mutta kohta kiinnostui ulkoa tulevista aromeista.  Pakko sen oli päästä katsomaan, vilkaisi oven raosta koirankuonolaista ja vetäytyi kiireesti sisätiloihin. 

Lopulta tilanne kotona seestyi ja kykenin lyhyisiin päikkäreihin ennen kauppareissua.  Kissa ramppasi ulkona haistellen koiran tassujen hajuja ja nauttien miedosta pakkasesta.  Talitintit sukkuloivat vilkkaasti syöttöpaikalla.  Liekö ollut sukulaisia vierailulla.